ntamo-jouluale 30.11.--9.12.

Nyt poikkeaa kirjatalo piintyneistä tavoistaan ja antaa piut paut tarvepainatusmallin totunnaisuuksille: alkaa jouluale, jossa myydään reilun viikon aikana 17 käsinpoimittua ntamo-titteliä puoleen hintaan.

KVAAKELIKVAA, DICKENSIN SAITURITARINA JA MUITA KUUSIJUHLA-ALENNUKSIA

Ei ntamo harrasta huojennuskampanjoita. Se varaa tarvepainatusmalliin: ei ole varastoa, jonne kertyisi ylijäämäkappaleita, jäännöseriä halvalla kaupusteltavaksi. Vaan nytpä harrastaa kuin harrastaakin. Vähän aikaa. Oletko valmis, alkaa ntamo-jouluale!

Marraskuun 30. ja joulukuun 9. päivänä sekä näiden väliin jäävänä aikana on saatavana 17 nimekkeen erä ntamo-kirjoja puoleen hintaan. Mukana ale-satsissa on niin viimeaikaisia kuin vanhojakin titteleitä: runoilijana tunnetun Kati Neuvosen ensimmäinen romaani Päivä oli kirkas ja hiljainen edustaa uusinta uutta, filosofi Diderot’n Tämä ei ole tarina taas ehtaa XVIII vuosisataa, jos kohta suomennos onkin 2000-luvulta. Romaaneja tässä nipussa ovat yhtä lailla Ville-Juhani Sutisen 10 vuotta takaperin ilmestynyt Torni kuin 80 vuotta sitten syntyneen ja 7 vuotta sitten menetetyn Harry Forsblomin Lasitalo, lyhyttä proosaa vuorostaan Anneli Pääkkösen Juhannusnovelleja. Koonnoksen runoluomiin puolestaan kuuluvat yks Kaken Pääteokseni I--III, Heikki Niskan Balladi kuultavasta pojasta, Arto Kytöhongan Venetsialainen sarja ja Arvo Ahlroosin Yön malja pisaroi sekä Marjo Heiskasen kaksikielinen toimite Wie anders du bist. Miten olet toinen. Näytelmäkirjoista mukana on Juha Hurmeen Lemminkäinen. Ei-fiktiota edustaa hiljan väitelleen teatterintutkijan Laura-Elina Ahon Petra ja Ida. Jostain lajityyppien rajamailta ottavat (Diderot’n lisäksi) osaa Miia Paanin Tuulet vastaan, Alphonse Daudet’n Taiteilijan avioliitto, Volter Kilven Suljetuilla porteilla ja 100-vuotisjuhliaan viettävä graafinen runokertomus Kvaakelikvaa (jota kyllä muistuttaa genreltaan osa mainitusta WADB.MOT-antologiasta).

Muistutetaan samalla Metsälampi-teoksen ja yli 750 muun normaalihintaisen kirjan voimallisesta sesonkiahjapotentiaalista. Sekin pantakoon korvan taa, että ntamo-teoksia voi aina hankkia myös suoraan kustantajalta (paljousalennuksin) ja noutaa yksittäin tai köntässä Linjoilta, kunhan hakuajankohdasta ensin sovitaan. Postinkulun hitauden vuoksi tämä onkin suositeltavaa. Tässä vielä kaikki mitä mistelisimmän kampanjan opukset:

1

Ahlroos, Yön malja pisaroi (2013)

*pitkän uran toimittajana ja palkittuna tv-dokumentaristina tehnyt Arvo Ahlroos (1939--2020) herätti huomiota runoilijana jo 1960, julkaisi Atenalta täyden kokoelman 1997 ja palasi säkeeseen vanhoilla päivillään

2

Aho, Petra ja Ida (2017)

*kuluvana vuonna teatterihistoriasta väitelleen Laura-Elina Ahon teos on ”helmi” (Teatteri & Taide + Sirkus), joka etevän mutta unohdetun taidekriitikon Petra Uexküllin (1923--2015) elämästä ja työstä kertoessaan kuvaa myös ”havainnollisesti” kulttuurijournalismin muutosta (Kiiltomato) ja valottaa suomalaisen näyttämötaiteenkin käänteitä yllättävällä näkökulmallaan Ida Aalbergiin (1857--1915); työ kuvastaa samalla ntamon vahvaa panostusta näytelmäkirjoihin ja teatterin yhteiskunnalliseen merkitykseen

3

Daudet, Taiteilijan avioliitto. Pariisilaisia kuvia (Femmes d’artistes, 1874) (2012)

*myllykirjeistään muistetun, yhteiskunnalliselta katsannoltaan ja poliittisilta mielipiteiltään nyrjähtäneen Alphonse Daudet’n (1840--1897) taito ihmistuntijana, ajankuvaajana ja kulttuurierittelijänä oli kohdillaan tässä esityksessä, jossa teroitetaan avioitumisen turmiollisuutta; vesantolainen näyttelijä-näytelmäkirjailija Kaarlo Halonen (1864--1927) oli sopivan velmu sananikkari kääntämään 1909 tämän hengentuotteen sav… suomeksi

4

Dickens, Jouluaatto (A Christmas Carol, 1843) (2012)

*modernin yhteiskuntakriittisen proosan jättiläisen Charles Dickensin (1812--1870) sesonkikertomus on jäänyt kummittelemaan ajassamme ilmeisen pysyvästi; suomennoksen teki Oliver Twistin (1838) jo 1895--1896 kääntänyt ja valtavan kasan muita jälkiperäisteoksia viimeistellyt Werner Anttila (1869--1954)

5

Diderot, Tämä ei ole tarina (2015)

*neljä kirjoitusta valistuksen voimahahmolta ja ensyklopedistifilosofilta Denis Diderot’lta (1713--1784), aiheena kaikki sukupuolten välinen ja sisäinen; suomentajana itseoikeutetusti Jan Blomstedt (s. 1952)

6

Forsblom, Lasitalo (2012)

*tunnustuksellisen ja tutkivan postmodernistin Harry Forsblomin (1943--2016) romaani globalisoituvasta Helsingistä, digitalisoituvasta elämästä ja hajoavasta minästä on kulttuuritoimittajapäähenkilönsä ”aika- ja paikkamatkailua” ja ”todellistumista” (Kansan Uutiset)

7

Hurme, Lemminkäinen (2018)

*dramatisti-prosaisti Juha Hurmeen (s. 1959) viiden tähden (HS) näytelmä tutkailee valtaa ja neuvokkuutta matriarkaattiin varaavaan rosvojoukkoon keskittyen

8

Kilpi, Suljetuilla porteilla (1937/2012)

*mahtivirkkeen luonut jäärä Volter Kilpi (1874--1939) sekoittaa mietelmäpätkiä ja runoa viimeisessä teoksessaan, jossa ei kirjailija kirjoita vaan ”ihminen virsii”

9

Kytöhonka, Venetsialainen sarja. Nagauta 32--71 (1987/2012)

*sanataiteen inhimillisiä ja ei-inhimillisiä mahdollisuuksia kartoittanut Arto Kytöhonka (1944--1992) oli konerunouden pioneereja, jonka ”modernismin toisen aallon klassikko” (Leevi Lehto) ja ”parodinen runo Suomesta ja suomalaisista” (Maaria Ylikangas) vie edelleen mukanaan

10

Munsterhjelm-Holmberg & Munsterhelm, Kvaakelikvaa pahanteossa (1923/2012)

*sata vuotta täyttänyt vangitseva graafinen pienoissäeromaani uteliaasta variksenpoikasesta omistettiin kirjoittajansa Elin Munsterhjelm-Holmbergin (1880--1964) viisivuotiaalle (ja sittemmin teini-ikäisenä kuolleelle) tyttärelle, jonka eno, biologi Gustaf Munsterhjelm (1876--1928) vastasi oivasti kuvataidepuolesta: ”Kaikessa, minkä Elin Munsterhjelm julkaisee, ilmenee tekijän ehtymätön rakkaus luomakuntaan.” (Uusi Suomi 16/xii/1923)

11

Neuvonen, Päivä oli kirkas ja hiljainen (2023)

*proosarunon mestareihimme lukeutuva Kati Neuvonen (s. 1975) debytoi romaanilla, joka vakuuttaa niin perhetragediana kuin lausesommitelmana, samalla kun yläkoululaisesta Venlasta tulee yksi kirjallisuutemme ihanimmista päähenkilöistä

12

Niska, Balladi kuultavasta pojasta (2012)

*tavattoman monipuolisen kirjailijan Heikki Niskan (s. 1961) kalevalaista Kullervon tarinaa hyödyntävä runoteos henkii ”hellänleikkisää hartautta” (Liisa Enwald)

13

Paani, Tuulet vastaan (2018)

*oululaiselta Miia Paanilta (s. 1969) sujuvat runot ja luontuvat aforismit, tässä kokoelmassa myös niiden välimuodot tai erilaiset hybridit: kirjaa kiitettiin muun muassa luutuneisuutta rikkovasta epäsovinnaisuudesta (Elämäntarina)

14

Pääkkönen, Juhannusnovelleja (2019)

*joulu on jonkinlainen vasta- tai varjomittumaari, tai sitten se on juhannuksen kohmeisempi sisarus: kelpaa glögiä hörppiessään lukea kokkoroihuisaa kirjallisuutta siitä, miten ”Suomen suvessa tapahtuu päättömiä ja ajatusta herättäviä asioita” ja ”ihmisistä tulee ilmi outoja puolia”, onhan runoilijana Otavalla 1968 debytoinut Anneli Pääkkönen (s. 1946) tehnyt ”ehkä uransa hauskimman kirjan” (Itä-Savo)

15

Sutinen, Torni (2013)

*runoilijana aloittanut, kääntäjänä hurjastellut ja tieto-Finlandia-palkittuna esseistinä kunnostautunut Ville-Juhani Sutinen (s. 1980) kokeili prosaismia Suolavesitoffeekoneellaan 2009, kunnes viimeisteli ensimmäisen romaaninsa, Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran palkintoehdokkuudella ja Plaza.fi-kehuilla (J-P Kilpiö) huomioidun Tornin, jonka lukeminen on yhä vaivan arvoista

16

Wie anders du bist. Miten olet toinen (2013)

*kirjailija Marjo Heiskasen (s. 1963) antologiassa hän itse sekä neljä muuta taituria, Jyrki Heikkinen (s. 1958), Martta Rossi (1929--2018), Sinikka Tirkkonen (1954--2021) ja Jouni Tossavainen (s. 1958), runoilevat sekä suomeksi että -- Stefan Mosterin (s. 1964) ansiosta -- saksaksi; väripainatus tukee Heikkisen kuvataidetta kansissa ja sisuksissa

17

yks Kake, Pääteokseni I--III (2012)

*Runokorjaamollaan suomalaisen säetaideskenen yhtaikaa kuntoon pannut ja sekaisin saanut tekijä hoiti capolavoronsa alta pois ja täräytti, yhdessä filosofi Sami Syrjämäen kanssa, opus magnuminsa nimeltä Pussauskoppi (2020) ovelasti vasta kahdeksan vuotta myöhemmin