“Marko, kirjailija, jolla ei ollut muuta paikkaa kuin kirjoituskone, paperi kelan välissä. Nyt oltiin sivuissa jo viisissäkymmenissä. Se oli sisältöön nähden Suomen ennätys, mutta niissä oli vielä järjestettävää. Puhe nimittäin kääntyi aina häneen itseensä, vaikka maailmanlopusta oltiin tuskin vielä varmoja.”

Luotsikatu on jatkoa Huomenta, Marko (ntamo 2009) ja Unet seuraavat päivää (ntamo 2011) -kirjoille: “Menin illalla Markon ryhmään.” “Marko ajoi takaa nykyaikaa.” “Menneisyyttä oli paljon.” “Petri on Markon kolmas minä.” “Marko päätti ennen juonen kuluttamista ja syöksyä nepalilaiseen iloisuuteensa (kyllähän ne jotkut), soittaa viimeisen lisäyksensä jollekin joka ymmärtää: siis Leevi Lehdon puhelinvastaajaan todennäköisesti.” “Jyrki astui juttuun kuin Kreivi.”

Luotsikatu, “eniten elämänkerrallista ainesta sisältävä kehitysromaani, jossa yksilö ja yhteiskunta vaikuttavat toisiinsa luotettavalla tavalla”, uhmaa pellismäisesti parafraasia ja summaamista, on ajan ja paikan tarkkaa vaarinottoa, helppolukuinen, tätä päivää, hilpeä, hilpeästi surumielinen, ja herkkä.

“Lauserakenteiden täytyi saada olla menemättä naimisiin, tulla elementeissä, kantaa sumuja.”

Luotsikatu on nyt 20. Jyrki Pellisen ntamo-kirja, ja tosiaan, maailmanlopusta ollaan tuskin vielä varmoja.

Hinta
22,00 €

Kirja kerrallaan 2012, ntamo 2012. 150×210, 214 s., ISBN 978-952-215-351-7, kannen kuva Jyrki Pellinen, paperikantinen

Ostoskorisi

Ostoskorisi on tyhjä

Yhteensopivat

Samankaltaiset