Jos Volter Kilven (1874—1939) Alastalon salissa tuntuu pelottavalta urakalta, kannattaa ehkä ensin lukaista Suljetuilla porteilla, vuonna 1939 ilmestynyt, tekijänsä viimeiseksi jäänyt teos, jota voi pitää Kustavi-sarjan aforistisena kiteytymänä. Kilpi käy älykästä moraalista painia ennen kaikkea kristinuskon keskeisten opinkappaleiden ja olettamien kanssa ja tuntuu päätyvän aika lailla nietzscheläiseen myöntämisen filosofiaan: “Epäily on hakemista, ja ken hakee, hän ei kiellä; ihminen on elämää, ja ken elää, hän myöntää! (…) Kieltoa olen vain minä, turhuutta minä: kielto syö itsensä, purunansa turhuus!” Rytmisesti tietoinen kieli etenee laajoina proosamaininkeina, jotka väliin purkautuvat neli- tai viisipolviseen säemuotoon. Kilven aikanaan oudoksuttu syntaksi on 2000-luvun poetiikan valossa sekä ajatuksellisesti motivoitua että radikaalisuudessaan edelleenkin esimerkillistä:

Merinen aaltoilu lakkuutta häilyy,
aaltojen sammuma aaltoa kasvaa:
koska on leponsa löytävä meri.

Mielisin vaihteluin elämä väilyy,
muotojen vaihtuma muotoa aihii:
koska on rauhassaan elämän mieli.

“Niin Kivi kuin Kilpikin ovat sanontaa ja tyyliä luovia mestareita. Kilven henkilöitä synnyttävä visuaalinen ja psykologinen fantasia lienee hereämpi. Puhtaasti artistiselta kannalta ottaen Kilpi täytyy merkitä korkeammalle.” — Aaro Hellaakoski

Hinta
13,30 €

Otava 1939, näköispainos ntamo 2012. 140×210 mm, 136 sivua, ISBN 978-952-215-361-6, paperikantinen. OVH eur 19,00, verkkohinta eur 13,30.

Ostoskorisi

Ostoskorisi on tyhjä

Yhteensopivat

Samankaltaiset