Jyrki Pellinen, PUHUTTELU (2014)

"Puhuttelu jatkaa Jyrki Pellisen myöhäistuotannon itsereflektistä juonnetta, jossa 'Jyrkin(kin) voi sanoa yrittävän ymmärtää Pellistä'. Kuolema Puškinin kädelle (ntamo 2013) oli runoilijan matka slaavilaisille juurilleen -– geneettinen, kirjoitettu, koettu, kuviteltu, ja samalla ”akmeistisen konkreettinen” (Jaakko Mikkola). Puhuttelun puhuja on singulaarisempi kulloisenkin reviirinsä oikukkaan ekologian merkitsijä, kuten avausrunossa 'Helsinkiä ja helsinkiläisiä':

'Vein tuohia Hietalahden kirpputorille./ Laivat olivat satamassa, aurinko nousi.'

Nytkin paikat ja niiden nimet ovat myös paikanvaihdoksia -– niinpä keskeislyyrisen tunnelman voi keskeyttää osio nimeltä 'Euroopan sota' (mutta minkä Euroopan? mikä sota?). Toista tietä äärimmäinen singulariteetti transponoituu päätösosion Aniara-vaikutteiseksi avaruusmatkaksi, samaan tapaan kuin jo kokoelmassa Moskovaa (1971) 'Volgan rannat' eivät olleet 'Volgan rantoja/ vaan rajatonta maailmaa/ joka unessa puristuu syliksi'. Puhuttelussa lukija tapaa myös runouden määritelmän ja kätketyn romanttisen komedian, jossa '[t]apahtumat sinänsä/ tapahtuvat sinänsä'. Mutta säe on jo toisaalla: 'yhdestä runosta jäänyt/ toiseen tullut'."

Leevi Lehto

Esikoisteoksestaan Näistä asioista (Otava 1962/ntamo 2012) lähtien Jyrki Pellinen (s. 1940) on kuulunut suomalaisen kirjallisuuden valioihin.