Harry Forsblom, KUULUISIA MIEHIÄ NESTEESSÄ (2014)

Kuuluisia miehiä nesteessä on oikeastaan runoelma, joka vähä vähältä rakentuu yksittäisistä runoteksteistä. Pikku hiljaa kehittyviä teemoja ja näkökulmia on useitakin. Yksi on varmuuden ja hallittavuuden illuusion kyseenalaistaminen digitaalisuudestaan ylpeilevässä nykymaailmassa. Kirjan näkemys asettaa etusijalle ihmiselle ehkä sittenkin terveellisemmän tietoisuuden kaaoksen mahdollisuudesta ja kriisistä, joka ulottuu kaikkeen mediaan, myös kieleen. Tältä pohjalta on silti mahdollista päätyä tunteenomaisesti vapauttavaan etäisyydenottoon joka hetki silloinkin kun tiiviisti otetaan kantaa nykyaikaan ja ihmisen osaan siinä. Kirjan kielellinen eteneminen tapahtuu siis ”maailmassa mutta ei maailmasta” tai mediassa mutta ei median ehdoilla. Lopputulemana on myös uusi monipuolinen myytti, jonka yhtenä ”startup”-lähtökohtana on:

”Bruno Latour oli sanonut jotakin läsnäolosta. Löytyi asiaa koskeva otsikko, ei muuta. Tietokonesivu oli tyhjä.

Se ei edes ollut läsnäolosta.
Oli keksittävä korvaava selitys.
Kaikki oli ensin nesteessä
sitten se kaadettiin vitriiniin
vesi sisäkorvasta
yhdessä akvaariokalojen kanssa
Näin syntyi tuntemamme maailma”

Harry Forsblom (1943--2016) oli pitkän linjan kriitikko, runoilija, prosaisti ja suomentaja, jonka tuorein teos ennen tätä kokoelmaa oli romaani Frendien kerho (ntamo 2013). Hän kirjoitti kritiikkiä Helsingin Sanomiin vuosina 1965–-1985, Parnassoon vuodesta 1967 sekä Uuteen Suomeen, Kalevaan ja Demariin. Hänen lukuisat proosasuomennoksensa sisältävät mm. Bernard Malamudin ja Thomas Hardyn teoksia. Vuosina 1993-–2012 Forsblom toimi helsinkiläisen Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulun kirjailijaopettajana ja vuodesta 1999 kirjoittajakoulutuksen johtajana. Vuonna 2001 hän väitteli tohtoriksi 400-sivuisella teoksella Concepts of Postmodernism.