Markus Leikola, PALLOMAAPALLO. HAIKUJA JALKAPALLON MM-KISOISTA (2014)

Jalkapallo on loputon insipiraation lähde vuorovaikutusverkostoineen ja ihmissuhdemerineen, suunnitelmien ja sattuman summa, strategiaa, taktiikkaa ja Jumalan sormea. Keskellä on pyöreä pallo, jonka ympärille kokoontuu kerran neljässä vuodessa tämä yhteinen pallo. Yksitoista pelaajaa tai seitsemäntoista tavua. Kaikkien on pelattava saumattomasti yhteen. Syöttö lähtee, osuu jalkaan, siirtyy maaliin. On sääntöjä, on sääntöjen rikkojia, on kirjoittamattomia lainalaisuuksia. Kaikki pelaavat omia paikkojaan. Yhdentoista joukossa joku on tähti, ja tähti pelaa tähden paikalla. Mutta valon on osuttava toisiin, tähdentekijöihin. Yksitoista pelaajaa tai seitsemäntoista tavua. Kaikkien on pelattava saumattomasti yhteen. […] Peli voi muuttua, peli voi tulla uudeksi, pelissä on jälkipeli, mutta se on aina peli. Peli on leikki. Ainoa mikä on varmaa on, että pallolla kaikki liittyy luontoon, tuottaa yllätyksen ennen loppua, on 4--3--4, 5--7--5, ja varmaa on vielä, että pallo on aina pyöreä.

“On maa, on meri,/ aallot pallon kuljettaa,/ ikuisuuden taa.” (Välieräottelusta Hollanti--Argentiina, 0--0). “Ring! Rang! Dämmerung!/ Rungedammer dingeli dang!/ O fatum mundi!” (Alkulohkon ottelusta Saksa--Portugali, 4--0).