Hamdam Zakirov, KAUKANA MERELTÄ (2016)

Hamdam Zakirov syntyi 1966 Rištanin pikkukaupungissa Uzbekistanin itäisimmässä osassa, korkeiden vuorijonojen ympäröimässä Ferganan laaksossa. Hänen kotonaan puhuttiin uzbekkia; Hamdamin ensimmäinen, nyt jo unohtunut kieli oli äidin kanssa puhuttu tadžikki. Hän kävi venäläisen koulun ja lähti 17-vuotiaana viideksi vuodeksi Leningradiin laivastoinsinöörien sotakouluun. Palattuaan kotiin 90-luvun alussa hän kohtasi Ferganan kouluksi kutsutun runoryhmän, joka kapinoi niin neuvostouskollisuutta kuin vanhemman polven ”fundamentalismia” vastaan mm. Language-runouden, Bukovskin, suufiklassikoiden ja zen-mestarien antamia virikkeitä hyödyntäen.

Nämä eväät laukussaan Hamdam Zakirov matkusti Moskovaan, jossa työskenteli lastaajana ja toimittajana -– ja edelleen Kouvolaan, Suomeen. Suomessa hän on tehnyt työtä logistiikkafirmassa ja kirjoittanut nämä nyt suomennettuina julkaistavat runot. Kaukana mereltä. Reunamerkintöjä Kavafisiin ottaa yhdeksi viitepisteekseen kreikkalaisen runouden modernisoijan Konstantínos Kaváfisin (1863--1933), mutta kirjoittaminen kohdistuu moneen. Käännös on mm. Gogolia, Mandelstamia, Brodskya, Jerofejevia, Sorokinia, Radovia, Popovia ja Zavjalovia sekä Politkovskajaa ja Hodorkovskia suomentanut Jukka Mallinen (s. 1950).

”Zakirov rajoittaa itsensä niukkoihin keinoihin fokusoidakseen sanoihin niiden alkuperäisessä merkityksessä. Proosallisuus vapauttaa lukijan mielikuvituksen, panee liikkeelle lukijan oman kokemuksen. Moniselitteisyys syntyy väistämättömänä sivutuotteena karusta objektiivisuudesta. Se alustaa oudon ’aitouden’ vaikutelman. Pidättyväiset ilmaukset soivat monitasoisena rikkaan ja haavoittuneen sielun naamiona.”
Jukka Mallinen suomentajan esipuheessa

Valikoimassa mukana myös Arvi Pertun suomennoksia.

"Tekstivalikoimasssa kaikuu haikeus, viipyilevä kaipuu. [...] Jos kaipaa runoilta itäistä väriä, sitä on tässä teoksessa tarjolla – tosin läntisten, modernististen ihanteiden lävitse suodattuneena. Se tarkoittaa tällä kertaa muistelevaa, luetteloivaa runoa ilman hehkutusta kielikuvilla ja kokemuksilla. [...] Runot ovat kuin patoutunutta aikaa, josta poimitaan esiin yksityiskohta toisensa jälkeen illuusiottomassa hengessä. [...]

Zakirov etsii muistoille ulkoisia vastineita niin luonnosta kuin rapistuneista kulttuurituotteista. Tämä tuottaa parhaimmillaan lumoavia, ihossa tuntuvia näkymiä. Moisten tihentyneiden hidastuskuvien jälkeen tosin hyppy pornotähdistä kertoviin runoihin tuntuu turhan räikeältä leikkaukselta. Noilla runoilla onkin eri suomentaja, Arvi Perttu.

Lopuksi musertuvan yksilön kokemus sijoitetaan antiikin myllerryksiin. Seuraavaksi olisi kiinnostavaa lukea Zakirovilta samaan tyyliin Kouvolan ja Moskovan maisemista."

Jukka Koskelainen, Helsingin Sanomat