L. Onerva, SEKASOINTUJA (1904/1918)

L. Onerva, SEKASOINTUJA (1904/1918)

"[...]
Soi sielussa nyt,
soi kielet hämärät ja kummat,
epäsoinnut suuret ja tummat. ––
Ne ilkkuvat entistä sydämeni kieltä
ja entistä selvää ja kirkasta mieltä,
[...]"


L. Onervan (1882--1972) esikoisteoksen ääni ei ole mitään umppukuisketta. Se on vakuuttavaa, niin maailmaa kuin omaa muodostumistaankin lahjomattomasti tarkkaavaa lajia. Runoutemme suuri uudistaja astuu estradille yhtaikaa lavan ja lavaesiintymisen sekä näihin kohdistuneet odotukset tiedostaen ja niitä muuttaen. Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset sovinnaisuudet tietävät huutia. Siinä samassa Onerva avaa korvat itseisarvoja uhkuvalle kielelle, vokabuläärimme soinneille.

Pienen helsinkiläisen kustantamon ultramoderni ja kaunis painate vuosimallia 1904 tekee nyt paluun faksimilena. Debyytin rajuus kertautuu.


"[...]
Taita tulikukkanen ja juo sen kuuma mesi,
elä hetki, nauti hetki, kaadu paikallesi."


"[O]i, onhan ihanaa niin. Onerva-matkallani on nyt Sekasointujen (1904), ensimmäisen runokokoelman, aika. [...] Kyllä, Onerva on niitä kirjailijoita, joiden tekstejä lukiessani kohtaan suurinta sydänväreilyä, suurinta ravistusta, suurinta paloa ja poltetta. Hän on yksi sydänkirjailijoistani, rakkaimmista. Voiko tunteakaan muuta kuin väristystä, kun kaiku keinahtelee ja sointi soutaa. [...] [J]a jollei muuta ole, niin onhan nämä laulut... Mutta oi, on! On koko liekehtivä elämä! On, Onerva!

[...]

[K]yllä runossa kirjoittajan minälle tapahtuu jotakin. Se kasvaa. Siitä tulee runon minä joka erkanee kirjoittajan minästä, niin, joku kokonaan toinen vaikka siinä yhä onkin myös jotakin samaa. Ei saa sekoittaa, eikö. Runous on henkilökohtaista, on, mutta samalla runojen puhujat irtoavat kirjoittajistaan. Onervan runoissa puhuu se joka hänessä kirjoittaa, se joka ehkä on nimeltään kirjoittava minä, se jolla saa olla kirjoittajaa vahvempi ääni... Se, joka saattaa sanoa suuria asioita. Runous on voimaa, on! Ja sittenkin: pohjalla on tunne, josta kaikki kasvaa. Syntyy kudelmia, vyyhtejä, henkilökohtaisen ja yleisen suhteita, ääniä joita ei ehkä ole tarpeenkaan kokonaan selittää. Miksi me niin rakastamme selittämistä? Minäkin rakastan: kysymistä, mahdollisia vastauksia.

[...]

Oi niin, sekasoinnut... Te kurittomat, kaavoihin ja odotuksiin kangistumattomat, itsetietoisen ylpeinä värähtelevät sävelet. Oi kaksikymmentäkaksivuotias rohkea neito rohkeine sanoineen, oi uuden vapautta janoavan naisen ääni. Oi aika, oi virta, oi tämä palava polttava ihana naiseus. [...]"

Katja / Kirjojen kamari 2/iii/15



Hinta
14,90 €

ntamo, Helsinki 2018; näköispainos originaalista: Lilius & Hertzberg osakeyhtiö / Kustannusosakeyhtiö Helios, Helsinki 1904. 130 x 170 mm, pehmeäkantinen, 76 s. ISBN 978-952-215-682-2. OVH 18,65 euroa; ntamo.net-hinta 14,90 euroa.

Ostoskorisi

Ostoskorisi on tyhjä

Yhteensopivat

Samankaltaiset