Esko Karppanen, JUMALTEN UNET. ESSEITÄ EINO LEINOSTA (2018)

”Leino tekee eron traagisen ja tragedian välille. Samoin hän erottaa traagisen tunnelman traagisesta maailmankatsomuksesta, joka vaatii hänen mukaansa erityistä älyllistä asennetta. Näkemys elämän traagisuudesta on ’eräs vapauttava ovi’, sillä 'traagillinen ajatteleminen on jo keveämpi kuorma yksilölle kuin pelkkä traagillinen tunteminen'. Leino ei vastustanut kristillisen aiheiston käyttöä esimerkiksi pohjateksteinä. Mutta todella pyhänä draamana hän piti vain kreikkalaista murhenäytelmää.”

Jumalten unet todistaa modernin kansallisrunoilijan tuotannon rikkaudesta ja syvällisyydestä. Se keskittyy Eino Leinon (1878––1926) runoissaan ja draamoissaan useinkin vaalimiin myyttisiin ja metafyysisiin, joskus mystisiinkin pohdintoihin. Kirjailija teki traditiotietoisissa mutta omintakeisissa teoksissaan eläviksi, nautittaviksi ja velvoittaviksi monia vanhoja taruja ja hahmoja vaikeine tiedollisine kysymyksineen ja eettisine ongelmineen. Rakkauteen ja intohimoon keskittymällä Leino sai koko aihepiirin värähtelemään suoraan aikalaisiaan koskettanutta välittömyyttä. Hän valloittaa persoonallisilla otteillaan myös meidät, jälkimaailmansa.

”Idea­lismin murtuminen on johtanut Lemminkäisen thanatofiliaan, joka yhtyy kaiken katoavaisuuden kokemukseen. Se puolestaan huipentuu esteettisen ja eroottisen kokemuksen hetkellisyydessä. Tämä aiheuttaa suurimman ahdistuksen, ja silloin myös yksinäisyyden ongelma on polttavimmillaan.”

Fil. lis. Esko Karppanen tuntee Leinon ja taitaa esseistiikan. Hän vie lukijat keskelle helkavirsilyyrikon ja dramatistin luomistyötä, tuttuihin katkelmiin ja tuntemattomiin teksteihin. ”Voisi väittää, että Leino ajattelee myyteitse”, Karppanen toteaa. Hän tähdentää Leinolla hiotun ilmaisun ja humaanisti punnitun sisällön yhteyttä sekä kykyä tyylisuuntien, kerrontaperinteiden ja aatevirtausten taiteelliseen ja filosofiseen synteesiin. Karppaselta on aiemmin ilmestynyt ntamo-nimekkeinä esseekokoelma Unohduksen tällä puolen (2013) sekä yhdessä Liisa Enwaldin kanssa laaditut suositut teokset On ruusu putkahtunna. Kirjoituksia joululauluista (2014) ja Sana- ja sävelrosollia ja muita esseitä joulun perinteistä ja myyteistä (2015).

"[M]ielenkiintoisen teoksen [...] esseet luovat uudenlaisia näköaloja myös valistuneelle Leinon lukijajoukolle. [Niissä] on tuoreutta ja raikkautta, mutta myös rohkeita tulkintoja. [...] Karppanen on syvällisellä tavalla tuonut esseissään esiin Leinon kirjailijalaadun ilmeikkyyden ja verbaalisen runsauden, joka on vailla vertaansa suomalaisessa kirjallisuudessa. Teos juhlistaa tuoreella tavalla Leinon syntymän 140-vuotisjuhlavuotta."
Risto Kormilainen, Ylä-Kainuu 2/viii/18 & Kainuun Sanomat 3/viii/18 & Kaltio 5/18

"[T]asokkaita esseitä Leinon traagisista myyttirunoista [ja -]näytelmistä. [...] [V]iisi syvälle paneutuvaa ja oivaltavan tekstianalyyttista [kirjoitusta]. [...] Erinomaista esseistiikkaa!"
Eija Komu, Karjalainen 28/viii/18 & Keskisuomalainen 14/xii/18

"[O]pin jotakin aivan uutta -– en vain Leinosta vaan ylipäätään ihmisistä, elämästä, kuolemastakin. [...] Karppanen pohtii paljon Leinon suhdetta kristinuskoon, ja koska jo teoksen alaotsikossa mainitaan nimenomaan Leinon traagiset myyttitarinat, on luonnollista, että hän käsittelee varsin perusteellisesti Leinon suhdetta kristilliseen tragediaan. [...] Erityisen kiehtovana koin Karppasen Pyhä Yrjänä -tarkastelun, jossa hän suo tekstille montakin tulkintaa [...]. [...] Minulle tärkeimmiksi luku- ja ajattelukokonaisuuksiksi muodostuivat kokoelman esseet 'Vapahtaja tanssii -- ja saunookin' sekä 'Tuonelan sulho'."
Hellevi Matihalti, Simeon ja Hanna 17/ix/18

"[H]ieno kirja, [...] syvällisesti kirjoitettu ja vaatii lukijaltaan paneutumista teokseen. Mutta se myös palkitsee lukijansa."
Eero Marttinen, Kaleva 8/x/18.

"Karppasen kirja ilmestyy sopivasti muistuttamaan [140 vuotta sitten syntyneestä] suuresta runoilijasta; eikä se vain muistuta, vaan ilahduttaa, herättää ja hämmästyttää, niin tuoreita ja ikuisia Leinon pohdinnat ovat ja niin ylivertaisen elävää ja rikasta hänen lyriikkansa. [...] Karppanen tarkastelee monipuolisesti [...] Leinon runouden syviä olemassaolon kysymyksiä [...] [ja] avaa innostavalla tavalla Leinon runojen taustalla olevia myyttejä, historiaa ja aatevirtauksia. [...] [K]irja on [...] syväsukellus runon ja ihmismielen loputtomaan maailmaan. Ja virkistävä sellainen."
Ritva Hellsten, Kymen Sanomat 5/xi/18.

"Karppasta kiinnostaa [vaivattoman tekstintekijän hahmoa] enemmän runoilijan syvällisempi, symbolistinen ja myyttissivistyksellinen puoli. Leino oli poeta doctus, oppinut runoilija, klassikkonsa lukenut. [...] Karppanen analysoi lukuisia tapauksia, joissa Leino nimenomaan pitkissä runoissaan ja runoelmissaan pohtii ihmisyyttä, jumaluutta ja hybristä, uhmaa. Ansiokasta on huomata, etteivät esimerkiksi Helkavirsien runot niinkään –- jos ollenkaan -- ole muinaisuuteen hakeutuvaa haaveilua saati heimoromantiikkaa, vaan hyvinkin yleiseurooppalaista, usein hellenististä, perinnettä muinaisen Suomen oloihin sovellettuna."
Hannu Niklander, Kulttuurivihkot 4/18.

"Esseistin tyyli on kuljeskelevaa, omia mielijohteita seurailevaa, subjektiivista. Niin pitää ollakin, [...]. [...] Leinon Helkavirret kuljettavat laajalle Euroopan historian uskomusjärjestelmiin, etenkin kun otetaan Karppasen tapaan rinnastuskohtia Leinon draamateksteistä. [...] Leinon Kristus-hahmot, jotka voivat olla lähtökohtaisesti ihmisiä, eivät jumalalllisia, saavat Karppaselta monipuolisen analyysin."
Tuula Hökkä, Elämäntarina 1/19.

"[...] vaikuttavaa kirjallisuusesseistiikkaa. Jumalten unet on harvinaista lajia ja laatua."
Kari Salminen, Turun Sanomat 11/iii/19