ntamon syys

ntamolta uusia syyskirjoja

ntamo-tiedote 22.09.2021
Aronpuro, Bergroth, Jokela, Jotuni, Kankaanpää, Kellosalo, Lampela, Mendelin, Rummukainen, Tolstoi, Vilhunen ja Voipaala

Aina Bergroth on kirjoittanut uuden näytelmän. Kom-teatterissa syyskuussa kantaesitettävä Lou Salomé on tämän päivän kysymyksin tarttuva teos naisena olemisen paineista ja mahdollisuuksista. Prosaistinakin tunnetun Bergrothin teos nostaa samalla unohduksista merkittävän eurooppalaisen kulttuurivaikuttajan, kirjailijan ja älykön, jonka elämästä ja teksteistä se ammentaa vapaasti pyrkimättä sen enempää biografiaan tai epookkiin kuin historialliseen rekonstruktiooon saati rehabilitaatioon.
Lou von Salomé (1861--1937) syntyi Pietarissa, eli Saksassa ja nousi yhdeksi merkittäväksi -- ja naisena peräti harvinaiseksi -- tähtikirjoittajaksi aikansa kulttuurilehdistössä. Hän julkaisi myös romaaneja, novelleja, runoja ja psykoanalyyttisia tutkielmia sekä osallistui naisen asemasta käytyyn debattiin. Yleensä hänet muistetaan, jos muistetaan, Nietzschelle, Rilkelle ja Freudille läheisenä innoittajana, jonka tuotannon kokonaisuus on alettu hahmottaa vasta hiljattain. Lou Salomé hyödyntää päähenkilönsä huimaa elämää ja feminististä perintöä tavalla, joka saa kysymään, emmekö olisi sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevissa ajatuksissamme pidemmällä, jos tämän ihmisen pioneerityö olisi säilynyt paremmin keskustelussa. Traagisuudessaankin riemukas näytelmä pitäytyy 2020-luvun näköaloissa, siinä missä Lou von Salomén vaiheista, kirjoituksista ja vastaanotosta jatkaa Bergrothin kirjan jälkisanoissa filosofi (ja ntamon kustantaja) Jarkko S. Tuusvuori.
Niin dramatistina kuin dramaturgina toimivalta kirjailijalta saadaan syksyllä toinenkin ntamo-nimeke. Tammikuussa 2019 Helsingin kaupunginteatterissa kantaesitetty ja hienon vastakaiun kirvoittanut Tahto nähdään Oulun Teatterin tuotantona marraskuussa. Tässä Bergrothin kirjassa syvennytään hiihtäjäsankari Aino-Kaisa Saarisen uraan ja ajatteluun sekä kauas urheilun tuolle puolen levittäytyvään voittamisen pakkoon.
Näytelmäkirjat ovat olleet ntamon erityisessä suojeluksessa jo pitkään. Syksyn uutuuksiin kuuluu myös Pasi Lampelan versio Leo Tolstoin suuruudesta Sota ja rauha. Lahden kaupunginteatterille syntynyt ja dramatisoijansa ohjaama produktio on taitava ja tehokas näyttämöllepano, jossa korostuu esimerkiksi ikimuistoisen Nataša Rostovan kapinallisuus. Romaani- ja novellimuodonkin hallitseva Lampela tutkii tässä suurteoksessaan modernia perusteemaa, yksilöiden mahdollisuuksia yltää toimijuuteen ristikkäisten yhteisöjen osana ja valtavien mullistusten keskellä.
Myös Juha Jokelan yliopistojen autonomiakamppailuun ja totuudenjälkeisen ajan julkisuustaisteluihin iskeytyvä Dosentit on ilmestynyt ntamo-tittelinä. Laajalti kiitetty kantaesitys oli Suomen Kansallisteatterissa, jonka kanssa yhteistyössä julkaistavaan kirjasarjaan teos kuuluu. Paitsi riippumattoman tutkimuksen ja vankan tietämyksen puolustus, Dosentit on terävää yhteiskuntakritiikkiä katteetonta kehittämishömppää ja maalittamisen hiljaista mahdollistamista vastaan. Niin Lampelan kuin Jokelan kirja sisältää tekijöidensä painavat epilogit.
Näytelmäkirjallisuuden merkitystä ja arvoa täytyy korostaa sekä kirjallisuuden maailmassa (jossa se jää proosan ja tiedon, runonkin varjoon) että teatterissa (jossa se häipyy näyttämöteosten varjoon). Siksi ntamo on panostanut niin voimakkaasti juuri tähän lajityyppiin, joka tällä hetkellä edustaa Suomessa yhtä korkeatasoisimmista ja kiintoisimmista kirjoittamisen muunnelmista. Kuitenkin vain harvakseltaan näytelmäkirja päätyy arvosteltavaksi lehdistössä tai tarjolle kirjakaupassa, samaan aikaan kuin niiden näkeminen edes teatterin lämpiössä on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Viimeisen neljän vuoden aikana ntamolta ilmestyneet 26 draamateosta (ja niihin sisältyneet yhteensä 41 näytelmää) ovat toivottavasti nostaneet asian riittävästi esiin meikäläisessä julkisuudessa ainakin tilanteen alustavaksi ja osittaiseksi korjaamiseksi.
Tulikärpäsiä Tammelan yllä on Leena Kellosalon odotettu uusi runokokoelma. Aiemmat kirjat Leonardo sai siivet ja Hevosenpääsumussa otettiin vastaan innostuneesti niin kirjallisuudenystävien kuin kriitikoiden parissa. Kellosalon draamallisen poetiikan tunnuspiirteitä ovat ylisukupolvinen kokemus, toistuvat hahmot ja miljööt, arkisen ja kosmisen välitys sekä kuvaston ekspressionistinen runsaus. Tulikärpäsiä Tammelan yllä liikkuu Tampere–Viipuri-akselilla ja todistaa maailmankielillekin käännetyn kirjoittajansa lahjoista niin luonnon kuin urbaanin elämän kuvaajana.
Runoilija Hannu Kankaanpään esikoisteos ilmestyi jo 1980. Kahdeksastoista kokoelma Aika kylmää on hänen ensimmäinen kokonaan alkuperäissäkeistä koostuva ntamo-kirjansa kahden retrospektiivisesti painottuneen koonnoksen -- Hesari (2015) ja Maisema, ikkuna, peili (2018) -- jälkeen. Uusi luomus on yhtä helsinkiläinen kuin ennenkin, vaikka sen kyydissä päästään ”Etu-Töölön ja Haitta-Itiksen” lisäksi käymään Pohjois-Karjalassa. Joukkoon mahtuvat myös muistorunot Liisa Enwaldille ja Ilpo Tiihoselle sekä mukaelma Hans Bethgen vanhasta juomalaulusta.
Kari Aronpuron Rouheimmat taas kokoaa yhteen erityisiä runohelmiä tamperelaismestarin pitkän kirjoittaja- ja kokeilijauran varrelta. Yhdessä sen toimittajan Tuomas Taskisen kanssa poeetta on valikoinut mittavan satsin tekstejä 60-luvulta alkaen ja ennen julkaisemattomiin uusiin töihin ulottuen. Muhkeuden päättää Taskisen punnittu jälkipuhe aronpurolaisen kirjoituksen arvoituksista.
Vähintään yhtä ylpeänä kuin nämä merkkiteokset kannuksensa hankkineilta taitureilta ntamo julkistaa runodebyytin nimeltä Lähtölaulu. Se on Vilhelmiina Vilhusen käsialaa ja osoittaa tinkimättömimmän ja välkyimmän poesian kykenevän yhä ilmaisemaan nykyisyyden pakenevaa tuntua. Runoilija tekee kielen kanssa omiaan ja tuottaa maailman, joka on kuin yhtä tutuimman kanssa ja kumminkin ainoa laatuaan. Ranualla 1987 syntynyt Vilhunen palkittiin J. H. Erkon kirjoituskilpailussa 2017. Hän on opiskellut kirjoittamista Turun avoimessa yliopistossa ja Kriittisessä korkeakoulussa, työskentelee tätä nykyä media-alalla ja keskittyy samaan aikaan kirjallisuudentutkimuksen maisteriohjelman opintoihin Helsingin yliopistossa.
Runon ja proosan välialueellakin Lähtölaulussa liikutaan niin kuin sinne myös esseistisin juontein leiriytyvässä Kari Rummukaisen Kalasatamassa. Löytötaiteen ja assemblaasin eksperttinä niin kirjallisuuden opiskelijana ja opettajana (lisensiaatintutkimus Aronpurosta ja Työväen Akatemian työt) kuin kirjailijanakin (ks. Nuori Voima -aplodit saanut romaani Joutomaa. ntamo 2016) kunnostautunut tekijä tavoittaa uutuudessaan kokonaisen kaupungin hengityksen: satama-alueista ja hylkyrannoista urbanismin kärkipaikoiksi muotoutuva Fiskehamnen tarjoaa jo silkkana rakentamisprojektina taustoineen ja reunaseikkoineen semiologisesti vastustamattoman kohteen. Kalasatamassaan Rummukainen yhtaikaa toimii kirjailijan täydellisessä mahdottomassa irrallisuudessa ja johdattaa lähes pedagogisesti kollaašin estetiikkaan. Onko edes muuta tapaa käsittää 5 555 555 asukkaan Helsinkiä? tuntuu kirja -- vai sen lukija -- kysyvän.
Uusintapainokset vanhoista klassikoista ja kummajaisista ovat kuuluneet ntamon lemmikkeihin ja nauttivat yhä suosituimmuusasemasta. Jo kesällä ilmestyi talvisodassa kaatuneen Hannu Voipaalan Nälkävuodet-tutkimus (1941), jolla kunnioitettiin niin sen itsensä seitsenkymmenisyyttä kuin modernin Euroopan karmeimman ravitsemuskatastrofin 155-vuotismuistoa. Muita uusia ntamo-faksimileja ovat jyväskyläläisen valistajan Irene Mendelinin uraa uurtavat runoilijan työt (Koivikossa vuodelta 1893 jaa Koivikossa II vuodelta 1899) yhteisniteenä Koivikossa ja loistavan kuopiolaisen Maria Jotunin novellistiikan varhainen huipentuma Rakkautta. Tekijänsä kuuluisasta ”naturalismista” on ehkä jäänyt vähemmälle huomiolle verraton tapa, jolla Jotuni yhyttää henkilönsä niin kokemassa kuin pohtimassakin, kummassakin hienoon suoruuteen ja suoruudessaankin huomattavaan sävykkyyteen pystyen.
*
Liisa Enwaldin, Sinikka Tirkkosen ja Kaarina Valoaallon menehdyttyä keväällä ntamon saavutti kesän kynnyksellä tieto myös Jussi Kotkavirran (1954--2021) kuolemasta. Niin filosofina kuin psykoanalyytikkona ansioitunut Kotkavirta oli laatinut ntamolle esseekokoelman Tuhkaa ja timanttia (2015), jolle on luvassa postuumia jatkoa hieman myöhemmin, aivan kuten Enwaldin esseistiikalle. Kaikkia neljää muistetaan ntamossa lämpimästi ja otetaan osaa omaisten suruun. Iloisena uutisena kerrottakoon vielä, että Pipsa Longan neljän päivän läheisyys (ntamo 2021) -- Sonia Aminoffin ruotsinkielisenä käännöksenä fyra dagar av närhet -- voitti elokuussa 2021 arvostetun T. J. Boismanin dramaatikkopalkinnon.

P.S.

Eikä hätää Helsingistä. Tuo Suomen nykyinen asukasluku piti ympätä tähän kirjoitteeseen, koska viisi vuotta sitten ryhdyttiin Leevi Lehdon kanssa juonimaan ntamon uusia tuulia...

Lisätietoja
Jarkko S. Tuusvuori, kustantaja
ntamo
IV linja 18 C 31, 00530 Helsinki
jarkkostuusvuori(at)hotmail.com, p. 040–735 87 68
www.ntamo.net