ntamo elää kesäänsä

Bosslady, Grete, Eino, Adolphe ja Anna Karenina sekä vaikka mitä kukkeaa muuta ntamolta.

ntamo-tiedote 9.6.2026
Canth, Constant, France, Huldén, Hurme, Jäppilä, Kari, Kellosalo, Kokko, Laajarinne, Mallander, Neuvonen, Niemi, Numminen, Onerva, Perrault, Pihlström, Pohjola-Skarp,Rantala, Siltapuro, Snicker, Tolstoi & Lampela, af Ursin,Vartiainen, Vilkkumaa & Rasila.

Bosslady kuuluu ntamo-uutuuksiin! Se on Maija Vilkkumaan & Satu Rasilan kirjoittamasta musikaalista tehty näytelmäkirja. Bosslady on räjähtävä näyttämöspektaakkeli ja feministinen rautaisannos, johon sisältyy kirjoittajien jälkisana pop-idolin ja teatteriammattilaisen onnellisiin tuloksiin johtaneen yhteistyön käänteistä.

Maan suurimpana näytelmäkirjallisuuden kustantajana ntamo (2007--) 
kunnostautuu myös tuomalla lukijoiden ulottuville muita lajityypin valioita. Riitta Pohjola-Skarpin Grete ja Elina Snickerin Rosettan kivi ovat jatkoa keväiselle Juha Hurmeen Einolle, alkuvuodesta ilmestyneille Leo Tolstoin Anna Kareninalle Pasi Lampelan dramatisoimana ja Marjo Niemen teokselle Se saattaa olla ihminen.
Professorinakin vaikuttanut Pohjola-Skarp tuo luomuksessaan esiin nuorena kuolleen työläislahjakkuuden Margarete Steffinin (1908--1941) panoksen Bertolt Brechtin teosten kanssakirjoittajana ja lupaavana kirjailijana. Tänä vuonna Pyynikin kesäteatterissa nähdystä Harmony Sistersistä (ntamo 2022) muistettu dramaatikko-dramaturgi Snicker keskittyy Ryhmäteatterissa esitetyssä uutuudessaan kiisteltyyn muinaismuistoon ja tieteeseen joskus hyvinkin sotaisena ja alhaisena taisteluna. Lampelan Kotkassa tammikuussa kantaesitetty moderni klassikkosovitus ja -ohjaus on jatkoa hänen Tolstoi-työlleen Sota ja rauha (ntamo 2021), joka puolestaan kuuluu syksyllä Porin kaupunginteatterin
ohjelmistoon. Kajaanissa ensi-iltansa saanut Hurmeen uusin on mehevä sukellus suurlakkovuoden 1905 yhteen tiheään päivään Eino Leinon ja kumppanien seurassa. Romaanistaan 2026 Runeberg-palkitun Niemen Ryhmäteatterissa toteutunut näytelmä käsittelee luokkaristiriitoja uuscanthilaisessa hengessä.

Minna Canthin Kolme yksinäytöksistä kokoaa yhteen tekijänsä kolme unohdettua pientä erikoista 1890-luvulta. Ne ovat sumeilemattomia käyttökappaleita, joilla saatettiin levittää edistyksellistä ja radikaaliakin yhteiskuntakritiikkiä piskuisimmillekin lavoille ympäri Suomea poliittisen radikaalin jouduttua vastatuuleen Helsingissä. Samalla Canth pääsi kokeilemaan Euroopassa suureen huutoon tulleen lyhyen muodon mahdollisuuksia. Kirjaan sisältyvät huomautukset sekä laaja jälkisana teosten taustoista, asiayhteyksistä ja
vastaanotosta. Canthin enaktareista hulluttelevin Spiritistinen istunto (1894) esitetäänkin Hietsun paviljongin musiikintäyteisenä erikoisnumerona 10. kesäkuuta; ja muitakin mettre-en-scèneja näistä oudoista helmistä on luvassa.

Toinen oheistekstein varustettu ntamo-editio kotimaisen kirjallisuuden historiasta on L. Onervan ainoa täyspitkä draama Syyttäjät (1923), joka osoittaa dekadenssiartistiksi ja laululintuseksi kavennetun mestarin kyvyn yhteiskuntakriittiseen sanataiteeseen. Muita uusintapainoksia tältä monipuoliselta tyylitaiturilta ovat runokokoelmat Särjetyt jumalat ja Liesilauluja sekä novellikokoelma Vangittuja sieluja ja legendasarja Neitsyt Maarian lahja.

Onervan loistavaa käännöstuotantoa on ntamossa tahdottu juhlia tuomalla aiempien faksimiletittelien jatkoksi Anatole Francen kertomuskokoelma Siniparran seitsemän vaimoa ja Benjamin Constantin ainoa romaani Adolphe. France-contet on ntamo-editiossa yhdistetty uuteen suomennokseen siniparta-aiheen tärkeimmästä pohjatekstistä eli Charles Perrault’n proosajulkaisusta Siniparta, ja mukana ovat huomautukset ja taustoittava jälkikirjoitus. Constant-käännöstä taas saattelee ntamo-teoslaitoksessa noottien lisäksi perusteellinen selvitys ranskalaisen romantiikan avainhahmon tekemisistä aina meidän päivinämme usein mainittua vapausfilosofiaansa myöten. Onervalta on tulossa ntamo-kirjana myös toisinto Joseph Bédierin rekonstruoimasta perinnekertomuksesta Tristan ja Isolde, yhdestä maailman kuuluisimmista rakkaustarinoista.

Romaanikirjallisuuden alalla ntamo esittelee paljon julkaisseen ja palkitun filosofisen prosaistin ja humoristin Jukka Laajavuoren uuden Kasvisielun. Se on tieteiskirjallisin aineksin varustettu kuvaus pelastustyöntekijä Floran taistelusta ammattinsa, perheensä ja onnensa puolesta. Ihmisen kiinteä itseys ja valheellinen irrallisuus luonnosta saavat väistyä, kun romaanihenkilö osoittautuu suurpalon lailla etenevän rakkauden lieskoissa kokonaiseksi biotoopiksi.

Kasvisielua ennen ehti ilmestyä mainion vastaanoton saanut Anumari Siltapuron nuortenromaani Riku F. Kuten ei-aikuisten kirjallisuuteen perehtynyt tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen totesi blogissaan, se on ”eheä ja viimeistelty
esikoisteos, joka luottaa siihen, että nuori pääsee taidokkaan kerronnan imuun”. Kotimaassa tuli lisää suitsutusta tälle tamperelaisen kuntoutuslääkärin elämänmakuiselle, Otavan kirjoituskilpailumenestyksestä juontuvalle aikaansaannokselle, olihan teos ”lujaa iskeviä lauseita tulvillaan” ja ”rehellisyydessään ja taidokkuudessaan minkä ikäistä lukijaa tahansa puhutteleva kokonaisuus yksinäisyydestä, ikävästä, kasvamisesta ja etsimisestä”.

Samoin alkuvuodesta ilmestyi romaani Helsinginkatu. Kokeellisen runon konkariksi tiedetty Karri Kokko debytoi sillä tässä genressa, siinä missä muhkea tai, kuten Turun Sanomat luonnehti, ”messsevä” Siinä ne nyt ovat kokosi leijonanosan hänen poesiatuotannostaan. Kirjat ”todistavat yhä kiihtyvästä kirjoittamisen ilosta”, totesi Helsingin Sanomat. Kokko-kaksikko innoitti kirjallisuustieteilijä Pajari Räsäsen ajatusrikkaaseen esseeseen, jonka Kiiltomato julkaisi maaliskuussa. Käsitteellisyyteen usein yhdistetyn kuvataiteilijan J. O. Mallanderin kohti puhdasta maata. till det rena landet. towards the pure land taas on kirjakatselmus hänen epookintekevistä tiiliskivi-installaatioistaan eri maissa vuosien varrella. Ruotsissa hiljattain hänestä tehty väitöskirja ja Vaasan Kuntsissa nähty Extended Play -näyttely ovat osa uutta kiinnostusta tähän muun muassa pop ja land artin suunnissa liikkuvaan luovaan prosessiin. Mallander ja Kokko olivat toukokuussa Kuvataideakatemiassa prof. Hanna Johanssonin vieraina ja opiskelijoiden kuultavina.

Runoteokset pysyvät edelleen merkittävänä osana ntamo-tarjontaa. Viime vuoden lopulla ilmestyneiden teosten – Leena Kellosalon Taivaalta sataa mustia orvokkeja, Kati Neuvosen Kuolleet eivät suutele ja Leena Jäppilän Harpunsoittajamuunnelmat – jatkoksi on saatu vastikään trilogiallaan Kootut runot I–III (2021--2024) säetaidepiirejä hätkähdyttäneen Jyri Vartiaisen hieman pidempää ja leveäpalettisempaa mallia suosiva uutuus Syöksyhammas. Nyt ilmestyy myös niin mitallisen kuin vapaan ilmaisun taitajan Aunimarjut Karin 13. runokirja Laula vielä, joka rakentuu Kaj Chydeniuksen (1939--2024) kanssa tehtyjen kollaboraatioiden perustalle. Musiikillinen ulottuvuus on vahva myös tällä kertaa kaupunginosan syntyä ja sukupolvien ketjua tarkkaavalla
Jäppilällä, jonka edellisen kokoelman teksteistä syntyi Juhani Haapasalon laulusarja. Romaanikokeilun jälkeen proosarunon pariin vakuuttavasti palanneen Neuvosen tuotantoa taas on säveltänyt Uljas Pulkkis. Kellosalonkin dramaattisesta säekirjallisuudesta, ”rikkaiden runokuvien ryöpystä” (Helsingin Sanomat), on syntynyt musiikkia ja varsinkin käännöksiä; uusin teos pohjautuu Parnassossa julkaistuun sikermään.

Käännösrunotapaus ntamon kevätkaudella 2026 on Lars Huldénin (1926--2016) teoksen Kajaneborg 1636 (2010) saaminen toisellekin kotimaiselle. Tuomo Holopaisen ja Jaakko Salemaan suomennos Kajaaninlinna 1636 ”tavoittaa hyvin sekä runojen sisällön että rytmin”, arvioi Kulttuuritoimitus 4/vi ja jatkoi, että teos on ”tyylikkäästi taitettu ja runsaasti kuvitettu”. Sitten lisättiin Sebaldin runoutta aiemmin kiitetysti suomeen välinneistä Holopaisesta ja Salemaasta: ”Suomentajat ovat tehneet varsinaisen teoksen kääntämisen ohella perusteellista tutkijan työtä varustaessaan kirjan jälkisanoilla ja yksityiskohtaisilla selityksillä, jotka avaavat runojen historiallista taustaa.”

Uutisoitakoon samalla Hannimari Heinon runoteoksen Syklejä. Herbaario (ntamo 2018) menestyksestä Euroopassa. Delfina Sessan siitä tekemä italiannos Cicli. Un erbario (Lettere 2025) -- kahden korkean tason kirjallisuustieteilijän parateksteineen sekä Heinon ja runoilija Antonella Aneddan dialogeineen kaikkineen -- on paraikaa ehdolla arvostetun Premio Majella -palkinnon voittajaksi. Tämä on jatkoa esimerkiksi Anneli Pääkkösen ehdokkuudelle Savonia-finaalissa hienolla Ompelija-romaanillaan (2025). Ennen kuin palataan myöhemmin muihin kilpailu-uutisiin, lisätään, että Janne Tompurin Sivuääniä (ntamo 2024), joka sai Helsingin Sanomat -kirjallisuuspalkintofinaalissa 2025 kunniamaininnan, mainittiin vielä toukokuun 2026 lopulla ”vuoden puhutuimmaksi” lajissaan (ks. Kiiltomatoon päätynyt kriitikko Otso Venhon laaja aforistiikka-artikkeli).

Vielä on kerrottava tietokirjallisuuden uutuuksista. Opetusministeriön 
pitkäaikaisena kansliapäällikkönä vaikuttanut Jaakko Numminen (1928--2022) laati viimeiseksi työkseen memoaarin nuoren aikuisuutensa rakkaasta 50-luvusta opiskeluineen, ensimmäisine vastuutehtävineen ja yhteiskunnallisine kamppailuineen. Tekijän kuoltua murheellisesti kesken kaiken, teoksen viimeistely vaikeutui ja viivästyi, mutta nyt Kuraattorin muistelmat eli Ylioppilaselämää ja valtakunnanpolitiikkaa 1940- ja 1950-luvulla on
keskuudessamme osoittamassa tekijänsä monisäikeisyyden ja kasvamisen
sivistys-Suomen merkittäväksi vaikuttajaksi. Kirjassa tutustutaan
esimerkiksi värikkääseen osakuntakulttuuriin ja kotiseuturetkiin, pohjoismaiseen tiedeyhteistyöhön ja kotimaisiin tietosanakirjaurakoihin. Kohokohdiksi nousevat kohtaamiset Ståhlbergin, Tannerin ja Kekkosen kanssa sekä yleisemmin merkinnät oman poliittisen ajattelun kypsymisestä.

Professori Sami Pihlströmin Ennen kuin ihminen väistyy on väkevä kooste kirjoituksia kulttuurista, moraalista ja politiikasta. Myynti- ja arvostelumenestyksestään Ota elämä vakavasti (2018) kotimaassa muistettu kansainvälisesti tunnettu filosofi syventyy uudessa kirjassaan esimerkiksi NATO-, pandemia- ja käännytyslakikeskustelun paradokseihin sekä ilmastonmuutokseen. Kriittiseen ajatteluun sitoutunut Pihlström puolustaa yhtä lailla tiedollisissa kuin eettisissä kysymyksissä maltillista pragmatismia ja niin pessimismin kuin optimismin sudenkuopat välttävää meliorismia, humanismiakin.

Uusintapainoksissa ei-fiktio on ntamossa tullut viime aikoina esiin muun muassa sosiaalidemokraattisen aatteen meikäläisen uranuurtajan N. R. af Ursinin teoksina Suomen työväenliike (1922) ja Testamenttini Suomen köyhälistölle (1926).

Toimittajana, kriitikkona ja muusikkona ansioitunut teologian maisteri Niilo Rantala on puolestaan tehnyt esseeteoksen Kunnia niille, jotka polttavat itsensä. Aiemmin yhteisrunokirjan Aina (Käsite 2018; yhdessä Heidi Rantalan kanssa) ja Blake-käännöksen Viattomuuden ja kokemuksen lauluja (Käsite 2019) julkaissut nuori tekijä kirjoittaa hahmoista, jotka ovat tehneet vaikutuksen erikoislaatuisella tinkimättömyydellään. Kokoelman sivuilla tavataan muiden muassa runoilija Saima Harmaja, toimittaja Veikko Ennala, elokuvantekijä Larisa Šepitko ja yleisguru Sigurd Wettenhovi-Aspa. Teosta on ylistetty jo esimerkiksi Filmihullun ja Vartijan palstoilla, uhkuuhan se ”kirkasta valoa taiteen katsomiseen ja lukemiseen” (Kulttuuritoimitus). Tarkovskilta nimensä ottava Rantalan Kunnia niille, jotka polttavat itsensä oli ilmestyttyään Turun kirjamessujen ”Huhtikuun kirjavinkki” ja tulee tekijöineen olemaan esillä syksyn tapahtumassa.

Sitä ennen ntamo järjestää esimerkiksi kirjallisen illan Töölön kirjastossa torstaina 11. kesäkuuta klo 18. Pohjola-Skarpin Grete, Snickerin Rosettan kivi ja Onervan Syyttäjät julkaistaan tilaisuudessa nimeltä ”Kolme näytelmäkirjaa”. Paikalla ovat myös teatterivaikuttaja Hanna Helavuori, Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Niina Hämäläinen ja kirjallisuudentutkija Saija Isomaa. Tervetuloa ja hyvää kesää!