Sami Keski-Vähälä, NOKIA (2022)

”Mä lähestyn valitsemiani aiheita aina samalla lailla. Rupean tutkimaan. Luen kaiken materiaalin, minkä saan aiheesta käsiin, luen ja yritän ymmärtää.”
Sami Keski-Vähälä (HS-haastattelussa 6/i/21)

Rahamarkkinat aukeavat. Monista se on parasta, mitä Suomelle voisi tapahtua. Yksi heistä on Nokian päähenkilö Jorma Ollila, jolle niin opiskelumahdollisuus Lontoossa kuin kutsu töihin 1871 perustettuun kotimaiseen monialayritykseen ovat ns. kerran elämässä -tilaisuuksia. Vaimonsa Liisan kanssa neuvoteltuaan hän päättää tarttua unelmansa syrjään.

”Tekijät ovat ottaneet dramaturgisia vapauksia. Faktoja on venytetty. Jotkut näytelmän keskustelut on käyty, toisia ei.
Nokia on siis enemmän faktoihin perustuva fiktio kuin dokumentti. Vastuu tämän ymmärtämisestä on katsojalla.”
Laura Hallamaa, Helsingin Sanomat 26/xi/20

Turun kaupunginteatterissa marraskuussa 2020 kantaesitetyssä ja syksyllä 2022 uusintaensi-iltansa saaneessa Mikko Koukin ohjaamassa Nokiassa seurataan Ollilan johdolla tapahtuvaa vanhan raskaan teollisuuden lippulaivan muuntumista globaaliksi toimijaksi. Pian mullistuvat kansainväliset matkapuhelinmarkkinat. Insinööri Korhosen ja muiden taitoon luottaen valmistuu 1992 luuri nimeltä 101, joka pesee näppäryydessä ja edullisuudessa pahimman kilpailijan, Motorolan flipattavan MicroTACin. ”Meidän pitää pelastaa Suomi”, sanoo Jorma Ollila. Samalla tie on auki koko maailman väen yhdistämiseen.

”[T]aiteilija on vähän kuin vakoilija, ja itse tykkään vakoilla muitakin kuin itseäni. […]
Mä olisin huono tutkija. En ole tarpeeksi eksakti ja olisin siihen työhön liian levoton. Se ei vain viehätä riittävästi.”
Sami Keski-Vähälä (HS-haastattelussa 6/i/21)

Nokia jyrää maailman ykköseksi mutta alkaa jähmettyä. Uudistustyö etenee kangerrellen. Kun Apple julkaisee tammikuussa 2007 ensimmäisen iPhonensa, lähtölaskenta romahdukseen alkaa nopeaan tahtiin.

”Nokiaa kirjoittaessaan Keski-Vähälä pohti sitä selvintä polkua. Jos ensin lukisi kaiken, sitten haastattelisi tietäviä ja lopuksi tekisi dokumenttiteatteria kuten ennenkin.
Se vain ei onnistunut.
’Ajattelin, että mitä jos haastattelisi tylysti ihmisiä ja litteroisi sen siitä’, hän sanoo. ’Mutta se on liian monimutkainen ja ristiriitainen tarina. Kaikilla haastatelluilla oli oma näkökulmansa yhtiöön.
Nokia on vähän sellainen minotauros-tyyppinen otus: se lymyää siellä luolassa ja sen haistaa, mutta silti sä et tiedä mikä se on.
Tajusin, että mä en pysty tekemään tästä ihmisten oikean puheäänen avulla sen todempaa.’”
Sami Keski-Vähälä (HS-haastattelussa 6/i/21)

Nokiassa Jorma Ollila sanoo pitävänsä hallussaan sampoa. Tuo myyttinen kirjokansi on ”mylly, joka jauhaa meille kaikille vielä niin paljon hyvää, ettei osaa edes kuvitella”. Sellaisen kanssa liikutaan isoin riskein, ja yksilöiden mahdollisuus vaikuttaa asioihin kutistuu.

”Keski-Vähälä ymmärsi, ettei kyennyt tekemään Nokiasta dokumenttiteatteria vaan hänen täytyi kertoa yhtiöstä oman myyttinen tarinansa.”
Sami Keski-Vähälä (HS-haastattelussa 6/i/21)

Johto vaihtuu. Jorma Ollila ja Risto Siilasmaa ottavat yhteen. Enää ei pelasteta Suomea vaan konsernia. Nokia luopuu matkapuhelimista 2014 ja alkaa keskittyä tietoverkkoihin. Se oli 2017 edelleen Suomen suurin yritys, mutta kansainvälinen johtoasema oli mennyttä ja kuluttajabrändi haaltunut näkymättömiin. Esimerkiksi André Spicerin teoksessa Paskanjauhantabisnes (Business Bullshit (suom. Tapani Kilpeläinen, n & n 2018) Nokia tarjoaa kiusallisen monta esimerkkitapausta ja syyksi sen alamäkeen esitetään, että kriittinen keskustelu organisaatiossa tukahtui, kun hyväksyttiin vain myötäilyä, hymistelyä ja katteetonta joutopuhetta.

”Nokia onnistuu hyvin pitämään katsojan mukanaan. […] Joskus tuntuu, että suuryritykset ja niiden tarinat ovat teattereille myrkkyä. Jokin kapitalismin ja taiteen yhdistämisessä on aina ollut vinksallaan. Aivan kuin näiden kahden perusasetus olisi hylkiä toisiaan.
Ehkä siksi yrityksille jää usein näyttämöllä pahiksen rooli.
Mutta yritykset mitä suurimmassa määrin ovat osa yhteiskunnan historiaa, meidän tarinaamme.
Nokia ei ole dokumentti, eikä kriittinen pohdinta yrityksen mahdista. Se on yrityksen kasvukertomus, eräänlainen henkilökuva.
Nokia on tulkinta siitä, miten suomalainen yhtiö kipusi globaalin talouden korkeimmalle askelmalle. Ja miten yritys kellahti sieltä alas.
Se jos mikä on teatteriesityksen arvoinen tarina.”
Laura Hallamaa, Helsingin Sanomat 26/xi/20

Sami Keski-Vähälä on näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on laatinut esimerkiksi skriptit lastenleffaan Onneli ja Anneli (2014, ohj. Saara Cantell) ja viiteen Mika Kaurismäen elokuvaan (yhdessä ohjaajan kanssa). Yhdessä Esa Leskisen kanssa Keski-Vähälä on kirjoittanut ensin teoksen Eläviä ja kuolleita (2000) ja Gogol-muunnelman Päällystakki (2009), sitten Ryhmäteatterille kappaleet Euroopan taivaan alla (2010), Jatkuvaa kasvua (2011) ja Mielipuolen päiväkirja (2012) ja Kansallisteatterille näyttämöluomat Neljäs tie (2013) ja Yhdestoista hetki (2019), jotka kaikki Leskinen on ohjannut.

"Nokia on huomattava voitto niin Keski-Vähälän dramaatikon uralla kuin Koukille ohjaajana."
Teatteri & Tanssi + Sirkus 1/21