Aleksis Kivi, SUTORES RUSTICI (2022)

"Niin muuttuu maailma, Eskoni."

Poikaansa puhuttelevan Isä-Topiaksen (usein väärin lainattu) vuorosana on muuttunut lentäväksi lauseeksi. Nyt se lentää, koko Nummisuutarit lentää, myös kaikkien maailmankielten äidillä:

Ita, mi Esko, res humanae mutantur.

Nimen Sutores rustici saanut käännös on kahden ansioituneen latinistin käsialaa. Reijo Pitkäranta ja Satu Tuominen ovat laatineet myös esipuheen ja sanaston. Kuten he toteavat, käsillä on "ensimmäinen latinaksi käännetty suomenkielinen proosateos". Samalla he muistuttavat, että vastaavia translatioita on kyllä muualla tehty viime vuosikymmeninä esimerkiksi Nalle Puhista ja Harry Potterista.

Sutores rusticiin on painettu myös alkuteos (SKS:n kriittisen edition 2010 mukaan). Klassiseen kieleen perehtymätönkin pääsee näin seuraamaan pohjoiseurooppalaisen sanataiteen pukeutumista roomalaiseen asuun.

Aleksis Kivi (1834--1872) teetti kolmannesta näytelmästään 1864 omakustanteen ja voitti tällä Nummisuutarit-teoksellaan Suomen senaatin järjestämän kirjoituskilpailun 1865. Komedia pääsi näyttämölle vasta kymmenen vuotta myöhemmin, kun Suomalainen teatteri (nyk. Suomen Kansallisteatteri) kantaesitti sen Oulun seurahuoneella 26. syyskuuta 1875. Runoilijana mainetta niittänyt Kivi ehti kirjoittaa vielä yhdeksän muuta draamakappaletta ja romaanin Seitsemän veljestä (1870), kunnes vetäytyi Tuusulanjärvelle potemaan ja kuolemaan alkoholisoituneena ja terveydeltään hauraana. Kullervolla alkaneen kirjoittajanuran merkittävyys kirkastui vähin erin 1900-luvun mittaan.

Ytimeltään Nummisuutarit "käsittelee metsäkankaalla asuvien peräkylän suutarien naimapuuhia [...] jossain Hämeessä" (Sirkka Paikkala teoksessa Ihmissydän (ntamo 2018)). Huvinäytelmässä on korostunut epäonnisen sulhaskokelaan ja aloittelevan juomarin eli päähenkilö-Eskon tonttuilu, mutta myöhempi tutkimus on tähdentänyt sitä perheen ja kokonaisen yhteisön draamana ja shakespearelaisen 'juhlakomedian' karnevalistisena muunnelmana (ks. kriittinen editio / Jyrki Nummi). Kiven otteissa tuntuvat suuren brittibardin vaikutteiden lisäksi esimerkiksi Molièren ja Schillerin herätteet.


"Tyhmyydelle minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille annettu."

Eskon itseymmärryksestä voi olla monta mieltä mutta ymmärryksessä muutoin on vian lisäksi oivaltavuutta. Latinaksi hän kuulostaa kenties vieläkin viisaammalta:

Stultitiae sum iratus et morosus tamquam canis latrator, sed sapientia omnibus non est concessa.


Pitkäranta ja Tuominen ovat hyödyntäneet Sutoresissaan taajaan esimerkiksi suurta vanhojen outojen ja uusien arvovaltaisten sanakirjojen joukkoa ja Vulgatana tunnettua raamatunkäännöstä. He pyrkivät noudattamaan "tarkoin klassisen latinan kielioppisääntöjä" ja suosimaan "niin pitkälle kuin mahdollista antiikin auktoreilla tavattavia ilmauksia". Paljon ammennettavaa on tavoitettu roomalaisten "komediankirjoittajien (Plautus ja Terentius) värikkäästä kielenkäytösä" etenkin haukkumasanastossa. Ja sananlaskumaisiin tekstikohtiin on haettu "mahdollisimman läheinen vastine antiikin tai myöhemmän ajan latinankielisestä kirjallisuudesta". Tulos on vähintään yhtä hämmästyttävä ja hersyvä kuin Kiven originaalikin.

Sutores rustici on valtavan työn hedelmä ja ainutlaatuinen saavutus.

Satu Tuomisen sekä englantilaisen filologian että latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden alaan kuuluneen pro gradun aiheena Helsingin yliopistossa 2018 oli Albius Tibullus (n. 55 eaa.--19 jaa.). Siinä verrattiin tämän roomalaisen runoilijan elegioita moderniin pastoralismiin yhdysvaltalaisen H. D. Thoreaun (1817--1862) teoksessa Walden (1854; suom. Antti Immonen Kirjapaja 2010). Sittemmin Tuominen on työskennellyt opettajana ja luennoitsijana Lahden Wellamo-opistolla. Hän oli myös tekemässä Yleisradion Nuntii latini -uutisohjelmaa (1989--2019), jota Reijo Pitkäranta oli perustamassa ja toimittamassa yhtenä merkittävänä saavutuksenaan. Filosofian tohtori on Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston latinan kielen dosentti sekä Åbo Akademin klassillisen filologian dosentti. Lisäksi Pitkäranta on Rooman kansainvälisen latinan kielen akatemian jäsen. Hän on kirjoittanut muun muassa oppikirjan Latina medicorum -- latinaa lääkäreille (Gaudeamus 1981) sekä laatinut Suomi--latina--suomi-sanakirjan (WSOY 2001), Nykylatinan sanakirjan (SKS 2006, yhdessä Tuomo Pekkasen kanssa) ja Lääketieteen sanakirjan latina--suomi--latina (WSOY 2009, yhdessä Laura Mikkosen kanssa). Hän on julkaissut niin ikään teoksen Suomen kirkkojen latina (SKS 2004), jossa esitellään latinankieliset piirtokirjoitukset maamme pyhäköissä, kellotapuleissa ja hautausmailla. Afrikkalaisesta piispasta Victor Vitensiksestä (s. n. 430) 1978 (HY) väitelleen Pitkärannan tärkeimpiä teoksia ovat Uuslatinan sanasto Turun akatemian väitöskirjoissa (1642--1828) (2018) ja Fata verborum. Näkymiä sanojemme historiaan (Gaudeamus 2020).


"Kovin nälkä minunkin. Konna vieköön!"
eli
Ego quoque maximopere esurio. Abi in malam rem!