Jyri Vartiainen, KOOTUT RUNOT II (2023)
Hinta 24,80 €
”Päättymätön musiikki, ympäri taloa
lapsi rullaluistelee.”
Kootut runot II on tetralogia. Kirja sisältää neljä uutta alkuperäiskokoelmaa, joista ensimmäinen eli Kukkia taivaalla käsittää neljä osastoa ja kattaa teoksen sivut 7--52. Sektioihin jakamaton Pulujen yksilöllisyys tulee 47 sivun mitallaan toisena, kunnes vauhtiin pääsee kolmiosainen ja 56-sivuinen Toukokuu. Volyymin päättää Vihreä-valkoinen Kawasaki kaksine sikermineen ja 51 sivuineen. Kun yksikään teksti ei ylitä yhden sivun pituutta, Kootut II sisältää yhteensä 200 runoa.
Suuri tekstimäärä muistuttaa saman tekijän edellistä säetyötä Kootut runot (ntamo 2021). Se on tosin vielä laajempi kirja, mutta yhdessä nämä kaksi muodostavat hämmästyttävän kokonaisuuden: on syntynyt runsas, peräti kahdeksan runokokoelman koonnos, jossa laatu pysyy määrän tasolla.
Ensimmäisen Kootut-julkaisun antia pidettiin ”yllättävänä ja omaperäisenä” (Runografi). Runoja kuvattiin eleettömiksi, kuulaiksi, persoonallisiksi, teräviksi ja arvoituksellisen painokkaiksi, koko debyyttiä ”aloitukseksi suoraan huipulta” (Savon Sanomat / Keskisuomalainen).
Kootut runot II on entistäkin monipuolisempi niin kielessään kuin kokemusalueissaan. Ote on yhtä vaivaton ja varma kuin edeltäjässäkin, mutta sivuilla tapaa myös aiempaa villimpää ilmaisua.
“Kovanahkainen helmikuun loppu
matelijoiden herätyskellot, aamiainen rikkaille
kaivonkansi liikahtaa
metallinen vaijeri halveksuu
ilmaa.”
Jyri Vartiainen tunnettiin kevääseen 2021 asti pienoisromaanikirjailijana. Aurinko (Poesia 2016), Ystävä (Poesia 2017), Kirous (Teos 2019) ja Kolme kesää (Teos 2020) saivat viime vuoden keväällä jatkoa viidennestä suorasanaisesta teoksesta Pölyllä on kasvot (Teos 2022). Proosanimekkeiden rinnalle on nyt kasvanut jo perin huomattava runotuotanto.
"[Kirjan osista] 'Kukkia taivaalla' liikkuu luonnossa, pistäytyy myös kaupunkitilassa
ja uppoutuu välillä ajatukseen. Havainnon rytmi on rauhallinen, mutta
maisemassa näkyy levottomuutta ja uhkaakin. 'Pulujen yksilöllisyyden' alku tuntuu urbaanimmalta, ja onhan
lintukin juuri kaupungeissa tuttu. Ihmisen rakentamat asiat on kuitenkin
mahdollista ottaa haltuun: 'logoon kiipeää valo/ pulut tekevät siihen
pesää.' Runoihin hiipii eriarvoisuuden teemoja. 'Toukokuu' alkaa lapsuuden kevään tunnelmalla. On odotus, ensimmäiset
mehiläiset vaikka kukaan ei uskokaan, hattaran muotoon kohoavat hetket.
Heräävän luonnon romantiikka karisee, ja rakkauteen uppoava löytää
itsensä ostoskeskuksesta. Kapinallekin on tilaa: 'Tuuli kaataa
mainoskyltin, kuin urheilusuorituksen äärellä/ ihailu herää.' Tunnelmaltaan lempeimmässä osastossa lasissa on alkoholitonta
kuusenkerkkäshampanjaa eikä kumiluoteja sinkoile enää. Kesä tulee,
lapset muuttuvat nuoriksi. 'Vihreä-Valkoinen Kawasaki' sekoittaa teknisiä kulkupelejä,
moottoripyörän ja junan, luonnon elementteihin -- oikeastaan tuo esille,
että ne ovat luontoa. Sama sekoittuminen tapahtuu tuotteisiin
liitetyissä mielikuvissa: 'Hot dogin tuoksu, taivaan pitää olla
tuolloin/ äärisininen/ tyhjä.' Liike rakennetun ja rakentamattoman
välillä jatkuu ja muuntuu halki kokonaisuuden.
Vartiaisen runoutta on kutsuttu yllätykselliseksi. Tapahtuu
vavahduttaminen: lukija sysätään pois odotuksiensa mukaiselta polulta. [...] Usein
dramaattinen käänne konkreettiseen maailmaan tapahtuu Vartiaisen
runoissa viimeisessä säkeessä -- pehmeä paperi ja kaistale rauhaa
vaihtuvat poliisin ampumiin kumiluoteihin. Muutos on samanlainen kuin
lukisi ensin kirjaa mukavasti sisätiloissa ja sen jälkeen astuisi
levottomalle kadulle.
Tiiviissä ja aukkoisessa runotyylissä lukijalle jää paljon tilaa,
jota havainnollistavat säkeet: 'Minulle on tärkeää/ ajatuksen sikiö'.
Jotkin runot sijoittuvat tilaan, jossa ajatus on muodostumassa. Tekstit
tarjoavat miljöön, tilanteen, mutta varsinainen kehkeytyminen jää vielä
tapahtumatta. [...]
Runojen kielenkäytössä näkyy Vartiaisen esteettisen silmän tarkkuus.
Hän osaa sanojen välisen jännitteen luomisen: 'Hulppea/ sydämen
tyhjyys.' Toisaalta tyyli on suurimmaksi osaksi toteava, jolloin vahva
tunnetaso jää välittymättä ja tuntuu, että sen pitäisi syntyä lukijassa
itsessään; aina ei synny, sillä kaipaisin lisää täkyjä. Vahvimmillaan
rytmi ja dynamiikka korostavat tunnelatausta: 'Ääniä lehdosta/ vihreys
hyökyy./ Metsä kuin kokonainen ajanjakso kaatuu päälle.' [...]
Suosikkini [...] on 'Vihreä-valkoinen Kawasaki', jonka
temaattinen idea on vahva ja pitää otteensa läpi runojen niin, että
lukijalle on selvää mitä tapahtuu; löytämisen ilo säilyy silti.
Mielessäni käy, mitä Vartiaisen runoudelle tekisi, jos häneltä
julkaistaisiin temaattisesti yhtenäisiä kokoelmia erillisinä kirjoina
sen sijaan, että tulisi lisää Koottuja runoja. Löydän niteestä
paneutuvan lukemisen puolustuksen: 'Luen kirjan toistamiseen/ se aukeaa
kuin samalla niityllä/ eri kohdassa kukka.' Näin suuren kokonaisuuden
lukeminen lyhyen ajan sisällä on kuitenkin vyörytys, jonka jälkeen: 'Pää
on kiuas/ haluaisin levitoida.'"
Tuomas Aitonurmi, Runografi, toukokuu 2024
"[...] Vartiaisen runoilmaisu [tuntuu] haraavan aktiivisesti kokonaisajattelun ajanmukaista hyvettä vastaan. Trilogian osien väliltä tai edes yksittäisten osien sisältä ei tahdo löytyä minkään sortin [...] hallitsevia temaattisia mestarikoodeja.
Teossarjan otsikko on tässä suhteessa yhtä aikaa leikkisä ja osuva. Koottujen runojen laitoksella viitataan yleensä uransa ehtoopuolelle ehtineen skribentin koko [...] tuotannon yksiin kansiin kokoavaan julkaisuun. Vartiaisen kohdalla kolmiosainen Kootut runot edustaa kuitenkin prosaistina debytoineen kirjoittajan ensi askelta runouden saralla. Vakiintunut julkaisutekninen ilmaus väännetään näin uuteen asentoon. Samalla huomio kiinnittyy kysymykseen runokokoelman ontologiasta: teoksellisten kaarien rakentelemisen sijaan Vartiaisen trilogian nimeämisratkaisu kutsuu lukemaan tekstejä ennemmin astetta hajanaisempana tekstijoukkona kuin jonkinlaiseen satunnaisotantaan perustuvana koontina. [...]
Maailma ja sen asiat kaikuvat säkeissä, mutta Vartiaisen kirjoituksessa on silti kyse ensisijaisesti runoudesta ja runokielestä, runoilmaisun historiallisesti erityisen esteettisen vaikutusvoiman korostamisesta. Fokus on itse kirjoituksessa, ei esimerkiksi pölyisessä ajatuksessa kirjoituksesta puhetta esittävänä kielen toissijaisena olomuotona. [...]
Kootut runot I--III muotoutuu pääosin verraten suppeiden minävetoisten havaintojen ja huomioiden ympärille. Lyhytsäkeinen, pidättyvä säemuoto on yksi ainoista teossarjaan yhtenäisyyden vaikutelmaa synnyttävistä tehokeinoista. [...] Säkeiden perussävy tempoilee haudanvakavan apollonisen kontemplaation ja yllättävistä rinnastuksista kumpuavan viiston huumorin välillä. Raflaavammissa metaforissa on arbsurdia tenhoa: 'Sieluni avoauto/ punainen ja/ täynnä ilmaa.' Vakavammat tekstit taas toimivat monin paikoin kuin haikeina etydeinä, kuten tässä sarjan ensimmäisen osan upeassa runossa:
Niin minäkin
opin pitämään elokuusta, miten
puuskat
kuljettavat pisaroita, sillan
ylitse näen
kohdustaan ulos
tulevan hämärän, maa vaivuttaa
ihmisen kuin
korren ja
lapsuuden sienistä
kohoaa savua.
Aiheiden käsittelyyn ja kehittelyyn taipumaton pintaraapaisun poetiikka saa teostrilogiassa kirjaimellista sivustatukea esimerkiksi siitä, miten runot sanallistavat ajatuksia ja ajatteluprosessia. Teossarjan ensimmäisen osan viimeisillä lehdillä 'kuin kosteus/ ajatus haihtuu'. Toisen osan alkumetreillä 'Minulle on tärkeää/ ajatuksen sikiö'. Sarjan päättävässä osassa taas 'Ajatukset alkavat lepattaa, suomen kielen mätäs/ tarjottimella.' Esimerkeissä painottuu käsitys ajatuksista runouden polttoaineena. Tämä on olennaista: Vartiaisen trilogia irtautuu sellaisista instrumentaalisista kieli-, runous- ja kirjallisuuskäsityksistä, joissa kirjoitukseen suhtaudutaan ensisijaisesti kommunikatiivisena, lukijalle ajatuksia välittävänä mediana.
Itse olen kriitikkona tavannut suhtautua varauksella ajatukseen runouden valjastamisesta esimerkiksi poliittisten tai yhteiskunnallisten näkemysten kielelliseksi keppihevoseksi. Onkin alati virvoittavaa lukea runoutta, joka suhtautuu vakavasti omaan runoluonteeseensa. Jos, kuten itse ajattelen, kaikkien runoteosten ainoa yhteinen, ennalta asetettu tehtävä on tavalla tai toisella palauttaa lukijan usko nimenomaan runouteen, onnistuu Vartiaisen teossarja runoutena ensiluokkaisesti. Koottujen runojen keskeinen ansio on, että se saa lukijansa ajattelemaan -- puolustamaankin -- runoutta ilman, että teoksissa kirjoitettaisiin varsinaisesti itse runoudesta.
Valtavan säemassan äärellä yksittäisiä tekstejä tai eheän teoskokonaisuuden kaltaisia keinotekoisia rakenteita olennaisemmaksi muodostuu impressioiden virta, runokuvien ja metaforien liki meditatiivinen jatkumo. Vartiaisen raukeasti aaltoileva kirjoitus synnyttää tilan, jossa motivaatio syiden, kontekstien ja merkitysten pohtimiselle lopahtaa. Itselleni tämä riittää mainiosti teostrilogian poikkeuksellisen laajuuden perusteluksi."
Miikka Laihinen, Särö 3/24
Toimituskulut
- Postitse Suomeen (kirje / paketti)
- 3,00 €
- Toimitusaika 7-10 päivää.
Tilauksesi tuotteet voidaan toimittaa seuraavilla toimitustavoilla.
ntamo, Helsinki 2023. 170 x 180 mm, pehmeäkantinen, 210 s. ISBN 978-952-215-879-6. Ulkoasu Göran de Kopior & Jyri Vartiainen, taitto Göran de Kopior. OVH 31,00 euroa; ntamo.net-hinta 24,80 euroa.