Hannimari Heino, SIDOSVOIMIA (2023)

”Lähden kohti sinua
olen liimapaperi ja kaikki näkemäni
kuulemani koskettamani on sideainetta
[…]”


Sidosvoimia alkaa bussimatkasta sairaalaan kuolevan omaisen luo. Umpeen kuroutuvan etäisyyden ja avautuvan eron lisäksi kaiken keskellä ovat liike sekä ”lukuja kirjaimia sanoja/ sanavälejä välimerkkejä”. Kuta enemmän aika laajenee, sitä hauraammaksi käy ajantaju.

Kirjan toisessa osiossa liike on seisahtanut ja ollaan näköalapaikoilla. Nyt ei katsota niinkään maisemaa vaan katsojia näissä usein turistien kansoittamissa kohteissa, joissa ”jokainen on joutunut/ pusertumaan läpi/ ääreen”.

Yhdessä kirjan osat näyttävät tutkivan saattamisen ja näkemisen kysymiä ponnistuksia. Jonkun tai jonkin viereen joutuu tai pääsee tuon tuostakin, mutta erityiset yritykset lähentyä, syventyä ja yhdistyä ovat aina mutkikkaita ja sivupoluille johtavia.

Hannimari Heinon runoudessa tapahtumisia ja läpikäymisiä seuraillaan aina samalla tarkaten kielen mahdollisuuksia kantaa merkitystä. Hänen ainutlaatuista otettaan on luonnehdittu ”harkitun hapuilevaksi” (Jukka Koskelainen / HS). On sanottu, että ”Heino ei väitä mitään tai työnnä itseään framille vaan miltei huomaamatta osallistuu havaitsemiinsa tapahtumiin” (Vesa Rantama / HS).

Heinon edellistä kokoelmaa Syklejä. Herbaario (ntamo 2018) kuvattiin ”hyvin aistiseksi” (Ulla Ora / Uusimaa). Sen sanataiteessa nähtiin ”silkkaa katoavaisuuden kauneutta” (Maaria Ylikangas / NV). Kuten Virpi Alanen (SK) totesi, Heinon ”runoja lukiessa muistaa mitä hengittäminen on”.

Sidosvoimia vie salpautumisen ja pakahtumisen ytimeen.

Hannimari Heinon esikoisrunoteos oli mieleenpainuvaa "katkaistua musiikkia" (Jani Saxell / Uusimaa) esitellyt punaisia vesikasveja lammen pinnalla mutta järistys tapahtui meren pohjassa (ntamo 2009). ”Runot onnistuvat luomaan vahvan, aistillisen virran”, totesi Helsingin Sanomat toisesta kokoelmasta alkaa meri (ntamo 2013). Syklejä. Herbaario (ntamo 2018) sisälsi runoja, joiden ”hitaudessa tapahtuu paljon”, puntaroi Suomen Kuvalehti.

Porvoolainen tunnetaan myös arvostettuna kääntäjänä. Hän on suomentanut muiden muassa Eva-Stina Byggmästaria, Gianni Celatia, Claudio Magrisia, Giuseppe Ungarettia, Eugenio Montalea ja Antonella Aneddaa. Hän on myös julkaissut yhdessä Kristiina Wallinin kanssa teokset Puutarhakirjeitä (Atena 2018) ja Matkakirjeitä (Atena 2020).