Rauni Paalanen, EVA, EVUŠKA (2023)

”Jos minun äitini tietäisi elämästäni täällä Berliinissä...”



Eva pyörittää päätä ja silmiä ja naurattaa nuorten aikuisten seuruetta itäberliiniläisessä kapakassa kesällä 1970. Mukana kansainvälisellä kielikurssilla on vasemmalle kallellaan oleva pasifisti Niina, josta kehittyy nopeasti puhdasoppinen kommunistikaaderi. Slovakialaista kämppäkaveriaan hän pitää ensin toivottoman säikkynä maalaistyttönä, mutta sittemmin myös Prahassa, Wienissä ja Košicessa vaalittu ystävyys osoittautuu lujaksi. Niin lujaksi, että väliin ohentuenkin se kestää yhtä hyvin henkilökohtaisen elämän myllerrykset kuin maailmanpoliittiset käänteet.

Niinan tie vie yksinhuoltajuuteen ja kohti riippumattomuutta feministinä ja kääntäjänä. Hän viihtyy kyllä Evan seurassa mutta huomaa lopulta suhtautuneensa kuin ylhäältä päin tätä katsellen. Niinan havahtuminen toisen kokemuksiin ja ajatuksiin, Evuškansa täyteen voimaan, vaatii pitkiä keskusteluja ja vuosikymmenten yhteisyyttä.

Rauni Paalanen on kirjoittanut hienon eurooppalaisen romaanin naisten välisestä ystävyydestä. Todentuntuinen teos osallistuu samalla uudelleenarviointiin 70-luvulla jäätyneistä ideologisista mittelöistä ja sukupuolten tasa-arvon toteutumisesta aina nykypäivään saakka.


”Miten Evuška on voinut hullaantua tällaiseen mieheen? Miten mies yhä pitää Evaa vallassaan?”


Paalanen tuli tunnetuksi ”paikoin satiirisellakin” (HS) esikoisromaanillaan Agitaattorin morsian (Kirjayhtymä 1990) ja lyhytproosakokoelmallaan Raakelin tarinoita (Kirjayhtymä 1996). Kumpikin niistä valittiin Savonia-palkintoehdokkaaksi. Häneltä ovat sittemmin ilmestyneet esseeteokset Kahvilanaisia (Kirjayhtymä 1998), jota kiitettiin muun muassa luontevasta sivistyksen vaalimisesta (HS), ja ”ihania, kestäviä” (Kirjabloki) tekstejä sisältävä Äiti ja aate (ntamo 2011) sekä ”ihastuttava” (TS) pienoisromaani Raakel, Muukalainen ja Kuolema (ntamo 2015) ja niin ”tarkkanäköinen” (Elämäntarina) kuin ”hykerryttävä” (Kirjavinkit) novellikokoelma Oopperamatka (ntamo 2019). Laulutekstejäkin laatinut Paalanen on myös suomentanut esimerkiksi Christine Nöstlingerin lastenkirjoja, Bertolt Brechtin lyriikkaa ja teatteriteoriaa sekä -- ”ansiokkaasti” (HS) ­-- Gustav Meyrinkin klassikkoromaanin Golem (Taifuuni 1995).


"Vähäeleinen romaani esittää monta painavaa ajatusta idän ja lännen eroista.
Kiireettömään tahtiin julkaisevan Rauni Paalasen Eva, Evuška [...] ei ole vailla kirjailijan vahvoja omaelämäkerrallisia juonteita. Lukijaa talutetaan pitkin neljännesvuosisataa Euroopan ja aatteiden lähimaastossa, nuoresta vasemmistonaivismista kohti itsenäisempiä feministisiä näkemyksiä. [...] Itä-Berliinissä kesällä 1970 [...] kokoontuu nuoria lännestä ja idästä. Läntiset ovat yhteiskunnallisesti uteliaan puuhakkaita, on anarkistia ja pasifistia, itäiset poliittisesti apaattisempia.
[...] Muutos on jyrkkä, kun Niina ilmaantuu tulkkina Maailman nuorisofestivaaleille kesällä 1973. Berliini on sama, Niina enää ei -- hänestä on jalostunut tiedostava etujoukkolainen, joka joutuu jopa häpeilemään Evaa. Elää sosialismissa ja on noin valistumaton!
Naiskaksikko tapaa sittemmin harvakseltaan. Kiinnekohtia löytyy Prahasta, Evan kotikaupungista Košicesta ja Wienistä, jonne tämä emigroituu aviomiehensä kanssa 1980-luvulla.
Naisista kumpikin hapuilee ja kokee monta luopumista, tosin eri asioista ja eriaikaisesti.
Paalanen näyttää ulkoisia ja sisäisiä murtumia, pidättyvin vedoin. Se on tietysti tyylillinen keino, mutta varsinkin varhaiseen Berliiniin olisi kaivannut mehukkaampia värejä, eihän nuoriso sentään ole yhtä kolkonharmaata kuin betonoitu yhteiskunta ja ympäristö.
Hiukan unelias romaani vetristyy loppua kohden. Pääsiäisenä 1996 Košicessa koittaa viimein avautumisen hetki, jolloin Niinaa kauan hiertäneitä, Evaan kätkeytyviä arvoituksia alkaa purkautua. Kaikella on syynsä.
Itäblokissa elämän reunaehdot olivat yhteismitattomia läntisiin verrattuna. Poliittisia, taloudellisia tai yksityisiä ratkaisuja ei tehty lähimainkaan niin vapaana kuin lännen henkisessä valintamyymälässä. Kahlitsevia normeja -- niitä piisasi! -- rikkovista ratkaisuistaan sai yksilö aina maksaa hinnan, kohtuuttoman sellaisen.
Lännessä oli eräällä tapaa yksiviivaisempaa.
'-- Sinä olet harrastanut monia aatteita, Eva huomautti. -- Muistaakseni olet ollut pasifisti, sosialisti, kommunisti ja nyt sanot itseäsi feministiksi.
Niina näytti vähän vaivautuneelta.'
Niina oli ollut menossa ryminällä sosialismiin, josta Eva oli jo kerran tullut pois.
Pohdiskelemiaan teemoja Paalanen asettelee melko luontevasti tarinan laskoksiin. Maailmankatsomuksen universaalit harhat, panssarisosialismi epäihmismäisine kasvoineen, sukupuolten epätasa-arvo, perhe­ideaalit…
Pienipiirtoinen romaani, kriittisen painavin ajatuksin."
Veli-Pekka Leppänen, Helsingin Sanomat 20/ix/23