Gekko Paavilainen, KAKSISARVINEN (2023)

”Kurjaa olisi ollut, jos elämä olisi ollut harhaa, tai hän pelkkä sarjakuvasankari, tarueläin tai romaanihenkilö.”


Miten Rekolla menee? Ei hassummin. Yksisarvinen-romaanissa (ntamo 2020) lukijat hurmoksiin saanut laulumaiden charmööri ja susirajan verbaalivirtuoosi on aikuisempi, aika paljonkin aikuisempi, yhä poikamainen, yhä sopivasti maalaismainen, utelias, irtonainen ja enemmän tai vähemmän onnellisesti yksin.

Jotain on tapahtumassa yhtä kaikki. Ehkä se, mikä tapahtuu Rekolle, on pohjimmiltaan sama, mikä tapahtuu muillekin, ja sen nimi on elämä.

Ja ehkä senkin vuoksi Kaksisarvinen rakentuu usean eri henkilön näkökulmasta kerrotuille elämänkäänteille 70-luvulta nykypäivään. Romaani vie lukijansa todistamaan sitä, mitä kuuluu esimerkiksi Rekon ihanalle siskolle Sessille, parhaalle kaverille Miksulle, aina neuvokkaalle Elselle, Rekon vanhemmille ja mummolle sekä lapsuudenystävälle Topille, ex-heilalle Tonille, romanssin hänen kanssaan vaarantaneelle Samulle ja loputtoman arvoitukselliselle pohjoisen vauhtiveikolle Asselle. Näiden mainioiden hahmojen mukana päästään seuraamaan taiteilijaksi varttumista Pariisissa, itsenäistymistä Amsterdamissa, homoporvarillistumista suomalaisessa esikaupungissa sekä muun muassa ankaraa bailaamista Itämerellä ja muuallakin.

Pääasiallinen miljöö on kuitenkin edelleen muuan seksiä tihkuva ja ikuisesti sykkivä väestötihentymä Pirkanmaalla. ”Tampere on lemmentemppeli. Tampere on hullaannuksen metropoli. Tampere on maailman värähtelevin kaupunki.”

Gekko Paavilaisen Yksisarvinen sai lämpimiksi niin suuren yleisön kuin paatuneet kriitikotkin. Aamulehti luonnehti sitä ”pelottomaksi” ja Hervannan Sanomat suositteli sen rakkaussaagaa kaikille. Yle Radio Suomi kiitti romaanin ”tarkkaa kuvausta 90-luvusta”. Muotisuunnittelija Isa Kukkapuro-Enbom iloitsi ”hullun rakastettavasta kasvutarinasta täynnä hillittömyyksiä, kielikuvia ja rehottavaa seksiä”, siinä missä kirjailija Salla Simukka kehui ”tarinaa kiihkeästä ensirakkaudesta, mutta myös vähän pidemmästä ja vakaammasta rakkaussuhteesta, jonka toinen osapuoli ei olekaan ihminen vaan kaupunki”. Teos vei Paavilaisen Baba Lybeckin haastateltavaksi televisioon, ja romaanista tuotettiin (WAP) myös äänikirjaversio näyttelijä Antti Väreen lukemana.


”Suippo, terävä ja näyttävä ovat sarven totunnaiset laatupiirteet. Sarvet esiintyvät luonnossa aina pareittain.”


Miten Rekolla menee ja millainen on Rekon ja läheistensä maailma? Se valkenee ainoastaan yhdellä konstilla: lue Kaksisarvinen.


"Kaksisarvinen [...] jatkaa esikoisteos Yksisarvisessa esitellyn päähenkilön Rekon tarinaa. Reko on kotoisin Kainuusta
pieneltä paikkakunnalta, ja päättää muuttaa Tampereelle, missä hän saa olla oma homoseksuaali itsensä ja elää
elämäänsä kuten haluaa. [...] Kaksisarvisen luvut jakautuvat eri henkilöiden näkökulmien mukaan[.] [...] Teoksen alkupuoli on
elävää ajankuvaa 1980--90-luvuilta eli päähenkilö Rekon lapsuudesta ja nuoruudesta, ja kirjan loppuosa kertoo, mitä tapahtuu 30 vuotta myöhemmin. [...]
Reko kasvaa Kaksisarvisessa aikuiseksi. Oman homoseksuaalisuuden kanssa ei enää tarvitse kipuilla, mutta ehkä sitten ihmissuhteiden kanssa
enemmän. Teoksen alkupuolella ollaan vielä Kainuussa kotipaikkakunnalla, jota Rekon sisko kuvaa: 'yksi maailmanlopun kyläpahanen'. Nuoret
näkevät, mikä paikkakunnan tulevaisuus on. 'Kunpa vain noteerattaisiin oikeaksi paikkakunnaksi ja asutuskeskittymäksi ja vireän säpinän tyyssijaksi ja edistyväksi väenpaljoudeksi, kas siinä jokaisen takahikiän, tai ainakin takahikiän nokkahenkilöiden, ikuinen tavoite ja ahnas haave.' Mutta niin ei käy. Maailma kutsuu, eli Reko muuttaa Tampereelle ja sisko Sessi Pariisiin. Rekosta Tampere tuntui aluksi valoineen ja rakennuksineen kuin Disneylandilta, ja jonkinlainen ihmemaa se on hänelle edelleen 30 vuotta myöhemminkin.
[...] Jokaisella [...] näkökulmahenkilö[llä] [...] on omat salaisuutensa, joita muut eivät välttämättä tiedä, tai joista muut eivät ole tietävinään. Näin lukija tietää hahmoista enemmän kuin yksikään kirjan henkilö toisistaan. Lukija tutustuu kaikkien pimeisiin hetkiin ja niihin asioihin, joista ei kerrota kenellekään ja joita tehdään vain yksin.
Mutta ei teos pelkkää pimeyttä ole: se on myös iloa ja tyytyväisyyttä, sen hyväksymistä että elämä menee niin kuin menee. Uusi sukupolvi näyttäytyy vanhempiaan viisaampana siinä, että he eivät teeskentele tai tyydy vain siihen, mitä on.
Teoksen yhdistävä tekijä on päähenkilö Reko.”
Matti ja Liisa 21/ix/23

"[Yksisarvinen-romaanin] tarinan maailmaa syventävä ja täydentävä teos. Eräänlaisena hienona metakaarena juonen ohella voi nähdä Paavilaisen henkilökohtaisen kehittymisen kirjoittajana teosten välillä. [...] Yksi- ja Kaksisarvinen ovat niin paljon kiedoksissa, että kakkososaan ei kannata tarttua ennen kuin ensimmäinen osa on luettuna. [...] Yksi- ja Kaksisarvinen eivät välttämättä sovellu rohkean luonteensa ja aikuismaisten teemojensa vuoksi nuorimmille lukijoille[.]"
Väylä 41/23