Maria Savela, KASVU (2023)

”En keksi itse.

Otan maiseman joka on valmiiksi

kirjallisuudessakin yleistä.”


Mitä on saada ikää. Millaista on varttua. Siitä on hankala tehdä selkoa. Luontuuko sellaisen yrittäminen vain sovinnaistavoin?

Jos Kasvu on nykyrunoa, miten se voi kuvata tai seurata kypsymistä. Ainakin kirja tekee tämän omalla tavallaan, vuoroin kuin hankkeen mahdottomuuden unohtaen, vuoroin sen täyttä pulmallisuutta tutkien. Kasvu välttää kohtuullisia mittasuhteita. Sen kerryttäessä kokoa ja ulottuvuuksia päästään esimerkiksi juurestuottajasuvun arkeen ja tanssiharrastuksen tuoksinaan pääsemättä irti elämää ohjaavista kirjavista pohjateksteistä.

”Heidän kasvustaan puuttuu

perunan eteenpäin katsova optimismi

ei ollut muuta

tekemistä kuin

kasvaa”


Maria Savelan esikoisteos Pari kolme valoa paikoille (ntamo 2018) kuului viime vuosikymmenen runon merkkitapauksiin. Sen sanottiin ”laajentavan arkikokemusta” (Virpi Alanen / Suomen Kuvalehti) ja olevan ”ajassaan kiinni”, niin että sen ”tarkoituksellisen naiiviuden ja mauttomuuden taakse kätkeytyy syvempiä merkityksiä, kuten kapitalistisen kertakäyttökulttuurin, sukupuoliroolien ja postmodernin rakkauskäsityksen kritiikkiä” (Katriina Mujunen / Tuli&Savu). Savela asuu Helsingissä ja työskentelee kuvataiteen parissa. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. FM, KuM Savelan tekstejä on julkaistu Nuori Voima-, Lumooja-, Kulttuurivihkot- ja Tuli&Savu-lehdissä.

Kasvu valittiin lokakuussa 2024 Tanssiva karhu -palkintoehdokkaaksi. Raadin perustelut kuuluivat: "Runoteokselle poikkeuksellisesta pituudestaan huolimatta harkittu, itsensä perusteleva kirja naiseksi kasvamisesta ja monista muista kasvuista. Itsensä ja kielensä tiedostava taidonnäyte." Teos myös johti Savelalle niin ikään lokakuussa myönnettyyn Silja Hiidenheimon muistostipendiin. Ja täällä kirjasta Karri Kokon pitkä kokeellinen kritiikki.


"[T]eos lähtee siitä kapeasta tilasta, johon ihmislapsi useinkin likistyy, ja päätyy siihen, jossa lapsi tulee koulutusten, läksytysten ja odotusten läpi jonain odottamattomana. [...] Kasvun teksteihin humpsahtaa kuin silmäkkeisiin. Kirjan osista sikiää uusia kuvastoja, jotka alkavat solmiutua edellisiin. [...] Parhaimmillaan Kasvu on hauska, törröttävä, osoitteleva ja pedantti. Se huomauttelee ja täsmentelee. Sen kuvasto palmikoituu, ja suortuvia alkaa erottaa vasta lukiessaan. On kai väistämätöntä, että näin laaja runoteos on myös hidaslukuinen.
Savelan runokieli rakentuu verkostomaisesti. [...] Kasvu sisältää myös feministisen näkökulman. Menneisyyden naistaiteilijat, kuten 1800-luvulla vaikuttanut koreografi Marie Taglioni, nousevat säkeissä arvoonsa, jota Kasvun viides osa, 'Elämä', korostaa. Kun kasvavan henkilön suhde muuhun maailmaan kehittyy, nousee koreografi Marie T:n kuva esiin. Hän ei ollut perhonen, hän loi liikkeet tanssiville perhosille (Le Papillon -baletti, 1869).
[...]
Savelan säkeet ovat perin keveitä, sinänsä, ja siksi tuntuu jopa ristiriitaiselta, että teosta lukee niin hitaasti. Yhdellä sivulla ei ole kertaakaan paljon tekstiä, eikä tuo teksti yleensä muodosta kiteytynyttä, itsenäistä runoa, vaan se luo lakkaamatta yhteyksiä läpi teoksen.
Parhaimmillaan runous tuuppaa lukijansa huomaamaan ne yhteydet, saamaan sekä järkeä että iloa tekstiin hoitamalla tulkitsemista itse. Ei perhonen, vaan perhosen liikuttaja.
Usein runokirjat ovat hyviä selailuunkin, mutta Kasvu ei toimi niin. Keskittyvälle lukijalle se alkaa samaan tapaan antoisaksi kuin joku, jota on oppinut kuuntelemaan."
Maaria Ylikangas, Kansan Uutiset 1/24

"Suuri kertomus
[...] Kasvu herättää sivumäärältään kunnioitusta ja hieman myös jännitystä. [...] Kirjan pituus tulee motivoiduksi aluksi sen nimessä. [...] Vaikka se pintatasollaan käsittelee kasvamista -- ehkä erityisesti naiseksi kasvamista ja kasvattamista --, se kasvaa itse teokseksi, jonka teemoja ovat muun muassa kertominen ja muisti. [...]
Omalaatuinen teos tuntuu samaan aikaan loppuun asti mietityltä ja intuitiiviselta. Ensin mainittu juontuu teoksen rakenteesta, jälkimmäinen kielestä ja tyylistä. Kokonaisiksi, kertoviksi väitelauseiksi usein jäsentyvät säkeet ovat helppolukuisia, mutta kieli jallittaa ja yllättää lukijaa. [...]
Kasvun rakenteeseen perehtyminen paljastaa nerokkaan tarkkoja periaatteita teoksen laajuuden sisällä: 'Kaiku on myöhästynyt kopio', teos toteaa ja kommentoi näin eittämättä omaa poetiikkaansa. Se rakenne on fuugamainen: se kaiuttaa tiettyjä teemasanoja, unohtaa ne hetkeksi ja kertaa niitä sitten taas osin samoissa, osin uusissa yhteyksissä. [...]
Teos tekee usein [...] aforistisia kiteytyksiä, jotka tuntuvat hyvin tyhjentäviltä. Se siis perustelee olemassaoloaan runoutena erinomaisesti, ja lukija saa iloa teosta ohjaavien periaatteiden havaitsemisesta ja havaintojen yhdistämisestä. [...]
Standardifonttiin viitataan monumenttina, jonka pylväsmäistä fallisuutta teos vavisuttelee: 'MYÖS KIRJAIMEN MONUMENTTI KATKESI// Times New Roman/ yhä jäljittelee roomalaista pylvästä'. Alkaakin tuntua yllättävän olennaiselta huomiolta, että yhtä paksuja eepoksia kuin Kasvu kirjoittajat yleensä miehet.
[...] Teos tekee näkyväksi, että muistoa sellaisenaan ei voi tavoittaa, vaan välissä on aina kohinaa ja katkoksia, jotka saattavat johtaa jopa tahattomaan asioiden vääristelyyn[.] [...] Muiston suhde itse tapahtuneeseen siten muistuttaa sanan suhdetta viittauskohteeseensa.
Ja mikä olisikaan muistoille otollisempi pyhättö kuin museo, jossa muistoja ja historian kertomusta rakennetaan yhteisiksi. [...] Viimeisessä osastossa runojen muoto ja teoksessa aiemmin niin selkeät lauserakenteet hajoavat, ja ranska sekä 'kansainvälinen taide-englanti' (International Art English) sekoittuvat. Kertomus on tullut sirpaleiseen loppuunsa.
Täytyy todeta: It has been a great journey in every sense of the wor(l)d."
Anniina Meronen,Tuli&Savu 1/24

"Eleganttia leikittelyä kasvun aineksilla[.] [...] Kasvu on lyyrinen järkäle, joka vilisee muistoja, tunnelmafragmentteja, siivekkäitä olentoja, neilikoita, kasvukipuja ja viittauksia balettiin. Pääasiassa hengittävistä ja tiiviistä säerunoista rakentuva monisäikeinen kudelma kimpoilee yksilön elämänkaaren erilaisissa vaiheissa ja tarjoaa temaattisia aineksia naiseuden problematiikkaan, näkymättömyyteen ja nähdyksi tulemiseen sekä muistamisen olemukseen. Välillä koetun sanoittaminen ja taide itsessään asettuvat metalyyrisen puntaroinnin kohteeksi: 'Jos puhut tai kirjoitat tilanteesta vauhdikkaasti,/ voit käyttää teonsanaa.// Tällöin voi olla kysymys// kaatumisesta, törmäämisestä/ huristelemisesta alamäkeen tai laskeutumisesta alas.' Runojen itsetietoisuus ulottuu toisinaan myös typografiaan, joka leviää sivuille kuin tanssi.
Savelan teos on runokirjaksi poikkeuksellisen mittava ja sisällöllisesti runsaudensarvi, vaikka yksittäiset runot eivät pääsääntöisesti ole pitkiä. Laajasta kokonaisuudesta on vaikeaa esittää eheärajaista tulkintaa, mikä lienee ollut tavoiteltu lopputulos. Sekä Kasvun ärsyttävyys että lumovoima perustuukin siihen, että teos kieltäytyy tarjoilemasta lukijalle koherenttia kasvun kaarta tai täyttä tulkinnallista tyydytystä. Savela rakentaa kekseliästä runokieltä, joka vuoroin virtaa assosiatiivisesti, vuoroin pysähtyy lakonisiin toteamuksiin, joihin ajankuvaa, kuten lapsuuden vaatimattomuutta, havainnollistavasti kiteytyy [.] [...] Runojen puhujapositiot vaihtelevat, ja välillä kokevasta minästä tulee tarkkailtu hän, mikä hämmentää kokonaisuutta entisestään.
Kirjan otsikko ohjaa tulkitsemaan, että Kasvun runsaus ja moniaineksisuus leikittelevät tietoisesti kehitysromaanin (Bildungsroman) piirteillä, joihin olennaisesti kuuluu päähenkilön kasvun ja henkisen kypsymisen kuvaaminen. Tällaista myös runojen puhuja välillä kiusoitellen vihjailee: 'ajattelin olla se romaani/ joka uppoutuu kertojan oppihistoriaan// nyt kuitenkin on minun mahdollista pitää vain vähät puheet [...]'. Savelan runoteos on kehitysromaanin härnäilevä lyyrinen vastine, joka ei tarjoa eheää kasvutarinaa vaan erilaisia kasvun, ihmisyyden ja taiteilijuuden aineksia, jotka asettuvat kokonaisuuteen niin kiehtovasti, että pientä tiiliskiveä muistuttavaan runokirjaan tekee heti mieli tarttua uudelleen."
Reeta Holopainen, Runografi, kesäkuu 2024

"Hallittu ja nautinnollinen kasvun kaaos. [...] Kasvu (2023) on yksilön elämän varrelta kerääntyneiden muistovälähdysten verkko, jossa pohditaan muun muassa muistamisen problematiikkaa, naiseksi kasvamista ja kasvattamista sekä suhdetta taiteeseen ja omaa paikkaa sen kentällä. Savelan omalaatuinen, tarkka ja kerrassaan koukuttava runokokoelma tekee säkeillään näkyväksi [...] minän kasvutarinan mutta kasvaa siinä samalla itse kokonaiseksi teokseksi. [...]
[M]inä antaa lukijan tutustua itseensä mutta ei pidä valokeilasta kynsin ja hampain kiinni. [...] Kasvussa tasapainoillaan [...] äärimmäisen sulavasti yksityisen ja yleisen välillä: sekä teoksen kuvaston subjektiivisuus että yksikön ensimmäisen persoonan läsnäolon väkevyys vaihtelevat. Rajaamattomat miljööt ja metamorfoosien kautta syntyneet, runokuvina jo peräti kliseiset, siivekkäät sekä runon minän lapsuudesta tuttu ruokapöytä ja tekstiksi konstruoidut suvun hahmot jakavat säkeiden tarjoamaa elintilaa kiehtovasti.
Järkälemäinen runokokoelma on sivumäärästään huolimatta ilahduttavan ilmava, joskaan ei missään nimessä pintaliitoinen. Lyhyehköt runot koostuvat lähinnä toteavuudessaan useimmiten yksinkertaisista säkeistä, joiden välissä on miellyttävää tilaa hengittää. Savelan kuulaan runokielen tuottama, teoksen sivuille harmonisesti leviävä sana-aines on merkityksiltään runsasta. Teemat ja kuvat kytkeytyvät toisiinsa luontevasti ja hienovaraisesti läpi kokoelman, minkä ansiosta runsaus on ehdottoman eleganttia. [...]
Kasvun [...] säkeet ja säkeistöt tuntuvat soljuvan eteenpäin vaivattomasti aina seuraavaan osastoon asti. Jotta teoksen kokonaisuutta voi tulkita edes jotenkin, lienee kertarykäys paras mahdollinen lukutapa. Kokonaiskompositioon perehtymisen jälkeen voi samanaikaisen ihailun ja hämmennyksen valtaamana palailla muun muassa balettihameiden, Vladimir Nabokovin korkkitauluun kiinnittämien perhosten, enkelikuvaelmien, absurdin taide-englannin, puutarhaistutusten ja Kiki Smithin tähtitatuointien yksityiskohtiin. [...]
Kasvun ulkomuoto heijastelee ilahduttavasti kansien sisään suljettuja säkeitä teemoineen: kunnioitettavan pituisen runokokoelman takakansiteksti raottaa verhoa muistamisen problematiikan edestä ja teoksen monimerkityksinen nimi nousee esiin kiemuroiden keskeltä. Kaiken kaikkiaan Savelan teos tuntuu olevan jokaista kielen ja visuaalisuuden yksityiskohtaa myöten loppuun asti mietitty, hiottu ja viilattu. Työstäminen ei kuitenkaan ole poistanut kulmia ja säröjä vaan on pikemminkin terävöittänyt niitä juuri oikeista kohdista. [...]
[Kirjaa]  voisi ehyen ja lineaarisen kasvutarinan sijaan luonnehtia horisontaalisesti laajenevaksi. [Se] on tematiikaltaan, kuvastoltaan ja lyyrisiltä keinoiltaan runsas mutta kuitenkin levollisen hallittu kasvun kaaos. Savelan teos on tulkinnallisesti jokseenkin työläs, mutta kirjailija on onnistunut ilmavilla säkeillä ja kirkkaankauniilla kielellä tekemään työläästä mahdollisimman helppoa ja koukuttavaa. Kasvu on palkitseva ja nautinnollinen järkäle, jonka tyylikkään lyriikan pariin palaa enemmän kuin mielellään."
Riia-Maria Kyllönen, Toisinkoinen-blogi 20/viii/24

"Silja Hiidenheimon vuoden 2024 muistostipendi annetaan runoilija Maria Savelalle, jonka viimeisin teos, laaja runokokoelma Kasvu (ntamo, 2023) teki vahvan vaikutuksen Teos-kustantamon kaunokirjallisuuden toimituksesta koostuvaan raatiin.
'Savelan työssä viehätti röyhkeä rohkeus kasvattaa runoteos romaanin mittaan käyttäen hyväksi kehitysromaanin ja autofiktionkin repertuaaria ja taito säilyttää säkeiden keveys ja monimerkityksisyys monumentaalisuudesta piittaamatta. Teemat varioivat ja versovat kiinnostavasti kohti toisiaan, mutta eivät kasva umpeen. Fragmentaarinen ja tempoileva Kasvu ei ole helposti kesytettävissä, ja se tekee teoksesta niin valloittavan', raadin puheenjohtaja Päivi Koivisto perustelee valintaa."
Lehdistötiedotteesta 31/x/24