Elina Saksala, KÄPY SATA VUOTTA -- TYÖVÄEN POTTUMAILTA KESKILUOKAN PUUTARHAJUHLIIN (2023)

Teollistuva maa törmäsi 1900-luvussa niin sanottuun sosiaaliseen kysymykseen. Maailman- ja kansalaissodan myötä äityneen monisyisen pulman yksi konkreettinen ulottuvuus oli asuminen. Niinpä eduskunta päätti 1920 alkaa myöntää lainoja yleishyödyllisille yhtymille ja osuuskunnille, jotka tahtoivat järjestää koteja jäsenilleen.

Helsingin Kalliossa kokoontui kymmenen kirvesmiestä, neljä sekatyömiestä, kaksi maalaria ja kaksi tehdastyöläistä, kaksi viilaria sekä yksi rappari, ulkotyömies, seppä ja rakennusmestari. Muutamassa viikossa he perustivat Asunto-osuuskunta Kävyn, anoivat lainaa ja rakensivat talkoilla ensimmäiset 12 paritaloa. Tapahtui syntymän ihme: yhdeksässä kuukaudessa siitä, kun joukko kokoontui pohtimaan mahdollisuuksiaan päästä uuteen asianmukaiseen kotiin, usealla heistä tuo unelma jo toteutui.

Nuoret arkkitehdit Martti Välikangas ja Akseli Toivonen yhdessä mahdollistivat Puu-Käpylän 165 talon rakentamisen muutamassa vuodessa. Kokonainen puutarhakaupunginosa kasvoi osaksi laajenevaa Helsinkiä ja osoitti elinvoimansa. Toisen maailmansodan pommituksissa alueella tuhoutui parikymmentä rakennusta ja useita vaurioitui. Kaikki rakennettiin uudestaan tai korjattiin. Seuraava uhka nousi taivaalle 60-luvun alussa, kun Puu-Käpylä aiottiin purkaa vanhentuneena. Taistelu rakennushistoriallisen ja -taiteellisen helmen ja ainutlaatuisen yhteisöllisyyden säilyttämiseksi kesti 12 vuotta. Lopulta edellisen 20-luvun klassismin häikäisevä esimerkki ja samalla niin uudesta standardoinnista kuin parhaan kansanrakentamisen perinteestä eli architettura minoresta ammentanut kokonaisuus ymmärrettiin suojella, ja elämä Kottbyssä saattoi kehittyä muun yhteiskunnan mukana.

”Helsingin ensimmäinen laajempaa aluetta koskeva säilyttävä asemakaava oli Puu-Käpylän asemakaava vuodelta 1971. Puu-Käpylä oli Ruoholahden Villojen ohella ensimmäisiä rakennussuojelukohteita Helsingissä. Näillä jo yli 40 vuotta sitten laadituilla asemakaavoilla Puu-Käpylästä suojeltiin yhteensä 152 puista asuinrakennusta. Asemakaava oli aikoinaan edistyksellinen, ja siihen sisältyi sekä sisätilojen että pihojen säilyttämistä koskevia määräyksiä. Puu-Käpylän ohella helsinkiläisistä arvoympäristöistä suojeltiin jo varhain mm. Kulosaaren huvilakaupunki ja Meilahden huvila-alue.”

Noin asia summattiin Riitta Salastien ja kumppaneiden teoksessa Helsingin yleiskaava. Kaupungin muutos ja kulttuuriympäristöt (Helsingin kaupunki, Helsinki 2014, 16). Nyt päästään tätäkin merkittävää tapahtumaa todistamaan sisältä päin, käpyläläisten näkökulmasta.

Käpy sata vuotta -- työväen pottumailta keskiluokan puutarhajuhliin käy asiallisesti ja elävästi läpi kiperiä vaiheita ja jatkaa nykypäivään saakka. Keskipisteessä ovat Puu-Käpylän talot ja ihmiset. Hienosti kuvitetun kirjan sivuilla pyyhältää viilareita, lentäjiä, sukeltajia, punikkeja, juopottelevia talonmiehiä, ilmatorjujia, huippu-urheilijoita, olympiatalkooväkeä, runoilijoita, dekkarikirjailijoita, punkkareita ja puutarhajuhlijoita.

Elina Saksala on aiemmin tehnyt esimerkiksi tietoteokset Asiaa ruudussa (2008), Ammattina juontaja (2012) ja Tuottajan käsikirja (2015) sekä taiteilijaelämäkerrat Sakari Kukosta (2017), Kisu Jernströmistä (2019), Eero Raittisesta (2020) ja Eija Ahvosta (2021).