Ain'Elisabet Pennanen, HUOMENSYNTY (1943/2023)

”Tänä päivänä

surun ovet suljetaan,

avainreiätkin.

Kaivolla jo nauroimme

lailla käärmeentappajain!”


Näin kuuluu teksti nimeltä ”Ilo” tässä laajassa ja tekijänsä viimeisessä säeteoksessa. Moni muu runo käsittelee vanhuutta, kuolemaa ja talvea. Mukana on tankaa, balladia ja muita sidottuja luomia sekä vapaamittaista lyriikkaa. Kaksi vuotta myöhemmin kirjailija menehtyi.

Ain’Elisabet Pennanen (1881--1945) oli aloittanut Voimaihmisiä-romaanilla (1906/ntamo 2020) jo lähes 40 vuotta aiemmin. Sitä oli seurannut runoteos Tschandalan vanki (1907/ntamo 2021). Yleisesti ottaen uuden kirjoittajan lahjakkuus tunnustettiin, mutta teosten ei katsottu lunastaneen suurta lupausta. Kymmenen vuoden julkaisutauon jälkeen Pennaselta ilmestyi 1917--1921 seitsemän kirjaa joukossaan edelleen häikäisevän omaleimaista suomenkielistä proosaa edustava ”romaaninovelli” Palkkapiian päiväkirja (1918/ntamo 2023), minkä jälkeen kesti 22 vuotta ennen uutta nimekettä.

Viimeinen kirja Huomensynty (1943) on erilaista Pennasta. Mukana on vuosisadan alkukymmenien töistä muistuttavaa feminismiä ja oikukasta kielityyppien ja sanastojen yhdistelyä, mutta sävy on paremminkin mietteliäs kuin härnäävä, paikoin leikkisä ja piikikäskin mutta hallitsevasti tyyni ja seestynyt. Keskellä jatkosotaa saadussa teoksessa tosin osasivat aikalaiset nähdä myös Pennaselle tunnusomaista railakkuutta, kuten tässä Vilho Suomen (1906--1979) kritiikissä (Arvosteleva kirjaluettelo 7--8/43):


”Merkillinen muistojen, kärsimysten, yksinäisyyden ja kertyneen viisauden kirja, jonka on sanellut palava luomistahto ja lupausten täyttämisen halu. Runojen synty on tapahtunut laajalta ja kultivoidulta pohjalta, mutta kapeata yksilöllistä purkautumistietä käyttäen. Teos vaikuttaisi varmaan synkältäkin, ellei koko sen ilmapiirissä tuntuisi voimakas kauneuden intohimo. Monet oivallukset puristettu omalaatuisiksi aforismeiksi, mutta monissa runoissa tuntuu myös kuohuva sanallinen innoitus. Älyllisesti viisas ja hiljentynyt, mutta tunteiltaan palava ja kiihkeä.”