Okko Leo, TURISTI (2024)

”TURISTI
Teidän täytyy vieraantua niistä ja teidän täytyy vieraantua työstä, jota te teette, ja teidän täytyy vieraantua itsestänne, ajatuksistanne ja teoistanne.”


Näin ohjailee sienestäjäyhteisöön tullut vieras henkilö keräilijöitä ja heidän suhtautumistapaansa niin metsän hedelmiin kuin kaikkeen muuhunkin. Ollaan 2200-luvulla. Heimo on selvinnyt vedenpaisumuksesta ja elää itiöemiä poimien ja palvoen, niitä muistuttaenkin. Nyt kuitenkin Turisti haluaa osansa luonnonvaroista ja sientenpyytäjäin tietotaidosta. Hänen arsenaaliinsa kuuluu muun muassa tositeeveetä sylkevä teräväpiirtoruutu, mutta tappavin ase on uuden talousajattelun opettaminen. Tässä metsätyössä ei tarvitse ujostella: raskaan työn raatajia voi surutta patistaa yhtaikaa kohti kasvun kirkkautta ja pimeintä vieraantumista.

Okko Leon uusi näytelmä iskee huomaamattamme nielemiimme selviöihin. Kuten teatterivaikuttaja Hanna Helavuori toteaa kirjan jälkisanoissa, Turistin julkeus piilee ”kehityksen” ja ”kehittämisen” kyseenalaistamisessa, kun se ”kritisoi kulutuskapitalismille perustuvaa ajattelumallia ja toimintamuotoa”. Mutta opettavaiseksi heittäytymisen sijaan teos ”fantasioi ja veijaroi”.

Ja kuitenkin Leo säilyttää todellisuudentunnun. Niinpä hänen loihtimansa tatinpyytäjäjoukko ei suinkaan ole mikään täydellisen hyvyyden ja viisauden ruumiillistuma, pikemminkin omahyväisyyden ja itsetyytyväisyyden. Takapajuisuus- ja herruutuskuvausten tuoksinassa selvitellään yhteiselämän liikevoimia ja eturistiriitojen sovittelua.

Sienestäjäheimon lisäksi saadaan tutustua marjanpoimijain yhteisöön. Näiden kahden väen repliikit on kirjoitettu näytelmään heidän omalla postapokalyptisella kielellään, jota Leo (konsekutiivi)tulkkaa suomeksi. Metsän otusten viivyttyä Turistin opissa heidän puheensa alkaa muuttua ja kääntyy jo ketterämmin ”talouspuhesuomeksi” eli ”orjuuttavan mahdin kieleksi, jolla keskinäisriippuvuuden mahdollistava rihmasto syrjäytetään” (Helavuori). Tuloksena on jotakin suurimpaan nauruun kutsuvaa ja haudanvakavinta. Gulliverin henki elää.


”KÄÄPÄ
Clienteli?

HERKKU
Jah, Turismos o maitselis clienteli.

KÄÄPÄ
Wollistaskos Turismos olles mai clienteli?

TURISTI
Mitä useampia teitä on, sitä nopeammin tuotantotavoite saavutetaan.”


Näytelmän kantaesitys piti olla Tampereen Työväen Teatterissa 2025. Suuren kohun saattelemana taidelaitos kuitenkin perui hankkeen viime joulukuussa taloudelliseen ahdinkoonsa vedoten. Kuten asiasta uutisen tehnyt Yle raportoi, ”kirjailijan tekemästä työstä alkaa tulla työtunteja vastaavaa tuloa vasta, kun lipunmyynti alkaa ja hän saa osuuden lipputulosta”. Leon kerrottiin toivovan, että ”näytelmäkirjailijat pääsisivät teattereissa työntekijän asemaan, jotta kotimainen näytelmäkirjallisuus ei näivettyisi ja kantaesityksiä syntyisi jatkossakin”. Dramatisti lisäsi: ”Nyt meille sanellaan ehdot, joihin yksittäinen näytelmäkirjailija ei voi vaikuttaa. Kohtelu on mielivaltaista.”

Pitkälti toista kymmentä teatteriteosta kirjoittaneelta Leolta on aiemmin julkaistu näytelmäkirja Ateria (ntamo 2018). Hänen Isukkinsa oli myös mukana antologiassa Kolme + 3 näytelmää (2020).