Alma Söderhjelm, RANSKAN VALLANKUMOUKSEN SIVISTYSELÄMÄSTÄ (1903/2024)

”On tuskin ainoatakaan alaa, johon konventti ei olisi ulottanut reformityötänsä. Sen ansiona on, että se on kaikkialle luonut uusia sivistysahjoja, tehnyt Ranskan osalliseksi ete­vistä keksinnöistä, laskenut pohjan tieteen ja taiteen elvyttämiselle ja vapaalle harjoittami­selle, perustanut hyödyllisiä laitoksia, asettanut Ranskan koululaitoksen uudelle kannalle ja tehnyt sen tarkoituksenmukaiseksi ja hedel­miä kantavaksi. […] [I]hmeellistä on, että tämä hallitus, joka sisäoloissa oli täynnä intohimoisia puolueriitoja, ja jonka päivästä päivään täytyi keksiä uusia keinoja vastustaakseen kunnialla ulkovihollista, tahtoi ja voi uhrata niin paljon kallista aikaansa ja kalliita voimiansa hankkiakseen Ranskalle uusia kulttuurivoittoja. Että se todella niin teki, todistaa enemmän kuin mikään muu, että tämä hallitus ei ollut mikään ilkimysten ja pyövelien kokous, kuten usein tah­dotaan väittää, vaan että sillä oli käytettävänään paljon valistusta, paljon hyvää tahtoa, suunnaton työkyky ja suuri rakkaus rauhallisiin harrastuk­siin ja rauhaisaan työhön.”


Kirja käsittelee Ranskan vallankumousta ja sen perintöä tutkailemalla kaikkea 1789--1794 tapahtunutta tiettyjen instituutioiden ja elämänpiirien valossa. Kulttuurikeskustelujen täyttämistä salongeista ja puoluemuodostukseen johtaneista klubeista edetään teattereihin, kahviloihin ja lehtitoimituksiin, mutta ei jätetä tarkastelematta kirkkoakaan tai erittelemättä kansalliskonventissa valmisteltua ja päätettyä. Pariisilaisten (jos myös maakuntien ihmisten) sosiaaliset ja poliittiset ajatukset, kokemukset ja uudistukset loivat modernin yhteiskunnan.

Valvojan (1880--1922) kritiikissä kiitettiin (11/1903) niin teoksen huokumaa perehtymystä yksittäisseikkoihin kuin pääpiirteiden onnistunutta esittämistä. Teosta suosittelivat lukijoilleen niin nuorisoseurajulkaisu Pyrkijä (1890--1968) (7/1903) kuin Työmiehen illanviettokin (1902--1906) (36/1903). Kirjan arveluttavankin ymmärtävästä -- ja ”aikakauden sivistyselämän varjopuolista” liiaksi vaikenevasta tai ne ihanteellisesti ohittavasta -- vallankumousnäkemyksestä varoitteli esimerkiksi Wiipuri (1893--1918) (16/vi/1903).

Näkemys revoluutiosta onkin tässä teoksessa vahvasti myönteinen. Myrskyisää convention nationalen aikaa terrorivaiheineenkin ymmärretään, sillä ”pää­asiallisesti epätoivoiset sisälliset ja ulkonaiset olo­suhteet ne johtivat konventin väkivaltaisuuksiin, kiihkoiluun ja sortoon”. Progressiivisen liberaalin demokratian mukainen tulkinta muistaa kuitenkin tuomita vallan keskittämisen kirot ja mahdin väärinkäytöt, eikä katso hyvällä erilaisia ”roskaväen” voimin tai kiihotuksin tehtyjä operaatioita. Yhtä kaikki pidetään Ranskassa 1789--1794 saavutettuja yhteiskunnallisia edistysaskelia ja ”kulttuurivoittoja” epäämättöminä ja yhä ohjaavina aikansa vahvistuvalle kansanvallalle.

Viipurissa syntynyt ja koulunsa käynyt Alma Söderhjelm (1870--1949) puolusti Helsingin yliopistossa 1900 Pariisissa professori Alphonse Aulardin (1849--1928) ohjauksessa valmisteltua väitöskirjaansa. Siitä syntyi laajempi tutkimus Le régime de la presse pendant la révolution française (1900--1901/ntamo 2024). Yhtaikaa ruotsiksi ja suomeksi ilmestynyttä yleistajuista teosta Kulturförhållanden under franska revolutionen (1903) / Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä seurasivat vielä samaa aihepiiriä kartoittavat erityistutkimus Sverige och den franska revolutionen (1924) sekä kaksi yleisesitystä, tiivis Franska revolutionen (1924) ja perusteellinen Den stora revolutionen (1927--1929/ntamo 2024). Kolmantena naisena Suomessa tohtoroituneesta Söderhjelmistä tuli 1927 Åbo Akademissa maan ensimmäinen professoriksi noussut niin sanotun toisen sukupuolen edustaja. Hän laati useiden muiden historiakirjojen lisäksi myös romaaneja, pakinoita, esseitä ja näytelmiä sekä runokokoelman ja elokuvakäsikirjoituksen. Machiavelli-kääntäjänä ehkä parhaiten muistettu suomentaja, historiasta 1901 väitellyt koulu- ja lehtimies Oskar Albin Kallio (1874--1940) toi ensimmäiselle kotimaiselle teoksia myös ranskasta, saksasta ja englannista.



Lue lisää
Marja Engman, Det främmande ögat. Alma Söderhjelm i vetenskapen och offentligheten. SLSF, Helsingfors 1996.
Marja Engman, Alma Söderhjelm (1870--1949) Suomen kansallisbiografia. SKS, Helsinki 2007.
Marja Engman, Alma Söderhjelm (1870--1949) (2011). Blf.fi. 2007.
Lönnqvist, Bo, Alma Söderhjelm. Ett litteraturantropologiskt porträtt. SFV, Helsingfors 2013.