Jyri Vartiainen, KOOTUT RUNOT III (2024)

”Patsaan naamaa pitkin valuu sade.

Esiin tunkevan
ruohon ääni.

Luovuttakaa valolle kruunu.

Haudatkaa voideltu pimeys.”


Jyri Vartiainen typerrytti kaikki debytoidessaan runoilijana. Hänen ensimmäinen säeteoksensa oli neljän täyden kokoelman lähes 250-sivuinen koonnos. Vielä hämmästyttävämpää oli se, että Kootut runot (2021) arvioitiin kauttaaltaan korkeatasoiseksi, ”yllättäväksi ja omaperäiseksi” (Runografi) ”aloitukseksi suoraan huipulta” (Savon Sanomat / Keskisuomalainen). Ja tuskin oli moisesta toinnuttu, kun vuorossa oli toinen samanmoinen: Kootut runot II (2023) rakentui sekin tetralogiaksi, ylitti 200 sivun paksuuden ja säilytti ”otteensa” ilmentäen harvinaislaatuista ”esteettisen silmän tarkkuutta” ja hervahtamatonta kykyä ”sanojen välisen jännitteen luomisessa” (Runografi).

Nyt tulee Kootut runot III. Edeltäjistään poiketen se ei jakaannu itsenäisiin osiin vaan tarjoaa niitä tiiviimmän kokonaisuuden. Ulotteikkuutta on kuitenkin kahdeksan sikermän ja 121 runon verran eli enemmän kuin tavanomaisissa värssypainatteissa ja yleisote aiempaa runsaampi. Tallella on poeetan verraton taito kuljettaa lukijaa merkitsevistä tavanomaisuuksista pyörryttäviin oivalluksiin ja takaisin. Kirjoittaja tuntuu olevan yhtä uskollinen arkipäivän muistiviholleen kuin maailmankirjallisuuden aarteistolle, yhtä tinkimätön pelkistyneen toteamisen ja silkan noituuden asioissa.

Kaikkiaan Vartiaisen Kootut runot, Kootut runot II ja Kootut runot III muodostavat täysin poikkeuksellisen saavutuksen kotimaisessa sanataiteessa. Muutaman vuoden aikana on veistetty ja puunattu kirkkaan loistokkaiksi sellainen määrä rivejä, että niistä riittäisi moneen elämäntyöhön. Vartiainen on kirjoittanut myös viisi suorasanaista teosta: Aurinko (Poesia 2016), Ystävä (Poesia 2017), Kirous (Teos 2019), Kolme kesää (Teos 2020), Pölyllä on kasvot (Teos 2022) ja Sanon vielä tämän (Teos 2024).

”Ratapihalla
menen varjosta aurinkoon
betonipylvään luo, niin ohuet kengänpohjat
että asfaltti elää.

Jähmetyn valosta patsaaksi
nahkatakin iho vanhenee kuin suomut.”