J. O. Mallander, KOHTI PUHDASTA MAATA. TILL DET RENA LANDET. TOWARDS THE PURE LAND (2025)

”Objekti voi olla mikä tahansa.”


Teoksessa kohti puhdasta maata. till det rena landet. towards the pure land taiteentekemisen välineeksi ja kohteeksi otettu esine ei kuitenkaan ole mikä hyvänsä. Se on valkea, 7,5 senttiä paksu, 27 senttiä pitkä ja 13 senttiä leveä, puolenkymmentäkiloinen suorakulmainen särmiö.

J. O. Mallanderin työskentelyn merkittävimpiä perinteitä ovat olleet löytö-, maa-, käsite- ja poptaide. Kaikissa näissä hän on ollut keskeinen vaikuttaja Pohjoismaissa. Myös Björlingin runoudesta ja Cagen säveltaiteesta ammentanut Mallander on tutkinut zenbuddhalaisittain virittyneissä teoksissaan niin muuttuvaisuutta kuin sarjallisuutta. Helsingin kaupungin taidemuseon viheriöiltä 1983 Tamminiemessä alkanut tiiliskiviteosten kavalkadi on tehnyt hänestä myös laajan yleisön piirissä tunnetun hahmon. Ympäri Suomea ja ulkomaillekin syntyneet puistosommitelmat ovat riemastuttaneet kaikenikäisiä kansalaisia mutta aiheuttaneet myös vastareaktioita ja kiistaa.

”Tiiliskivi ei ole erikoisen kaunis”, Mallander on todennut. Taiteilija on lisännyt heti, että kuivatusta savesta ja hiekasta puristamalla ja polttamalla valmistettu tarvike on kuitenkin ihanteellisen neutraali ja käyttökelpoinen. Siitä tai senkaltaisista aineksista on luotu rakennuksia vähintään 10 000 vuoden ajan. Mutta ennen 1980-luvun alkua tiilestä ei ollut muovattu kokonaista kansakuntaa osallistavaa ja puhuttavaa modernia taidetta.


”Så fort du kombinerar den med en annan eller två, så kommer det fram genom spelet mellan form, ljus, rytmer etc.”


Mallanderin töissä lähes äärimmäinen yksinkertaisuus liittoutuu keskusteluun rohkaisevan ja pohdintaan viettelevän painokkuuden kanssa. Laajan tai suppeamman tiiliteoksen kohtaava viheralueella liikkuva ei ole voinut olla ajattelematta, mitä hän näkee, mitä on tehty, mitä ylisummaan ikinä nähdään ja tehdään, miksi ollaan ja miten eletään. Mallanderin muidenkin teosten tapaan puhtaan maan etsintä alleviivaa idean tai konseptin materiaalisuutta ja konkreettisuutta, samalla kun se johtaa pakottomasti metataiteelliselle (’Mitä taide on?’) tasolle. Taiteilija sai anti-patsastelua edustavia kompositioitaan toteuttaessaan jatkuvasti antautua sananvaihtoon ohikulkijoiden kanssa ja myös jatkaa niitä eräiden innostuttua siirtelemään tiiliä. Lopulta kymmenistä eri paikkakuntien hankkeista kirjavine yhteis- ja jälkipeleineen alkoi muodostua oma käänteikäs saagansa.

Suomen taiteiden historiassa kohti puhdasta maata. till det rena landet. towards the pure land on maineikkaimpia, tunnistettavimpia ja väitellyimpiä saavutuksia runsaine heijastusvaikutuksineen. Siitä ei ole kuitenkaan ilmestynyt mitään sen tiiliperustaisuutta kunnioittavassa moodissa eli kirjamuodossa.

Nyt ilmestyy.

Kirja on useiden ansioituneiden tekijöiden (mukana esimerkiksi Eva Perman, Martti Kapanen, Sakari Viika, Aimo Hyvärinen, Kari Juutilainen, Kimmo Sarje, Teijo Määttänen, Kari Lehtinen, Tapio Koivula) otoksiin pohjautuva fotoalbumi Mallanderin tiiliteosseuraannon eri toisinnoista ja merkkihetkistä Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja Virossa. Opuksen yli 100 valokuvaa taltioivat tiiliskivismiä Puolalanpuistosta Rauhanlahteen, Pietarsaaresta Lappeenrantaan, Sipoosta Tammisaareen, Jyväskylästä Vääna-Jõesuulle, Oslosta Tukholmaan ja Finlandia-talolta Kiikalan hiekkakuopalle. Painatteen päättää kuva pyramidista, jonka tuntemattomat viestinviejät pystyttivät Toijan kylään pieneksi monumentiksi näille ei-ikuisuuden ylistyksille.


”Where is the pure land? I don’t know yet.”


Jan-Olof Mallander (s. 1944) on niin kriitikkona kuin toimittajana työskennellyt ja underground-musiikkiakin tehnyt kuvataiteilija. Hänet muistetaan Elonkorjaajat-taiteilijaryhmästä, Sperm-yhtyeestä, Halvat Huvit -galleriasta ja Oraan Suojelijoista. Mallander sai taiteen valtionpalkinnon 2003 ja Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apurahan 2014. Valtion taiteilijaeläke myönnettiin 2005. Kuntsin modernin taiteen museossa Vaasassa avautuu syyskuussa tuotantoa monipuolisesti esittelevä näyttely Extended Play. Mallanderilta on aiemmin julkaistu ntamo-tittelinä runoteos Ode (2014).

Kirjan toimittajista Jan Hellgren on tutkija ja runoilija, Jarkko S. Tuusvuori filosofi.


"Ett genomtänkt verk som [... ] [s]ka läsas som en sorts diktsamling."
Fredrik Hertzberg, Facebook 3/x/25