Leena Kellosalo, TAIVAALTA SATAA MUSTIA ORVOKKEJA (2025)

”Nainen silittää yskivällä höyryraudalla valkoisen silkkipuseron ja
korpinmustan solmion miehen hautajaisiin
hän on piirtänyt vintillä ympyröitä
kuin saippuakuplia ilman aurinkoa, ilman heijastusta
niin että sormet ovat musteensiniset
[…]”


Uninen professori, multasorminen evakko ja kirjallisuudenjanoinen nuohooja kuuluvat tämän kirjan hahmoihin. Tavataan myös keinuva Lauri Viita, krouviin rynnistävä hirvi ja ympyröitä piirtävä antiikkiliikkeenharjoittaja, kun liikutaan Leena Kellosalon aiemmista töistä muistetulla Viipuri–Tampere-akselilla: merenrannasta siirtyy kokemusta järven äärelle yhtä varmasti kuin haulitornin putkesta valuu sulaa lyijyä. Hänen teoksissaan on nähty säeromaanin piirteitä, mutta kertomista väkevämmin ne elävät tapahtumisesta.

Niinpä Tulikärpäsiä Tammelan yllä (ntamo 2021) ei tarjoa vain ”rikkaiden runokuvien ryöppyä” (Jukka Koskelainen/Helsingin Sanomat). Sen teonsanat ”tuntuvat täysiltä ja lihallisilta” (Maiju-Sofia Pitkänen/Runografi). Pysyy yllä ”jännite itsenäisiksi pyrkivien kuvien ja kuvatun elämänmenon välillä” (JK/HS).

Kirjallaan Leonardo sai siivet (ntamo 2015) aloittanut Kellosalo vakuutti heti. Debyytin säkeet ”vangitsevat ensi lukemalla” ja ”kielikuvien runsaus ja tuoreus melkein pökerryttää” (Marja Haapio/Kiiltomato). Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon tuonut Hevosenpääsumussa (ntamo 2018) osoitti, että Kellosalolla ”pimeimmätkin sävyt ovat merkillisen hohtavia” (Anne Puumala/Pohjalainen & Ilkka).

Neljäs kirja on entistä rohkeampi oman maailmansa rakentamisessa. Eivätkä kirjailijalle leimalliset vauhti ja pyörteisyys ole kadonneet. Kellosalo on yhtaikaa eepikko, balladeeri ja lyyrikko. Taivaalta sataa mustia orvokkeja -teoksen runojen nimikkosarjasta ilmestyi ensimmäisiä muunnelmia Parnassossa.

Kellosalon säetaidetta on käännetty englanniksi, kiinaksi, espanjaksi ja saksaksi. Kirjallisuuden maisterin gradu keskittyi Helvi Juvoseen. Kellosalo on toiminut myös opettajana, kriitikkona ja näyttelijänä.



”Kiikarin pisaroivaan linssiin sukeltaa valaistu Tarjanne
kuin asemapaikaltaan karannut majakka […]”


"Leena Kellosalo kasvaa omaksi kielekseen […]. […] Hän on uniikki […] hänen runoissaan vaellan tähtien tomussa."
Leena Lumi blogissaan 14/x/25

"Dramaattinen nimi, kansi ja sisältö on Leena Kellosalon neljännellä runokokoelmalla[.] [...] [K]annessa on [...] Demeter, [...] kreikkalaisen mytologian sadonkorjuun, viljelyn ja maan hedelmällisyyden jumalatar. [...] Kokoelman perussävy on surrealistinen, absurdi ja myös tummasävyinen, mustien orvokkien tavoin. Sen runo[ille] pitää vain antautua ja nauttia. [...] Lukijalle tulee vaikutelma, että runoilija on nostanut jo unohdettuja (kenties kohtalon koettelemia) ihmisiä  menneisyydestä esiin  ja antanut heille runoissaan uuden elämän, upeasti runon keinoin. Hän hakee heitä Manalasta, kuin Demeter tytärtään Persefonea. [...] [V]iittauks[et]  kirjallisuuteen ja kulttuuriin [...] ovat luonteva osa runojen sivistynyttä yleisilmettä."
Ursula Anttila-Halinen, Lumousta etsimässä 22/x/25

"[K]ierroksia on lisätty. Runot ovat sekoitus fantasiaa, surrealismia, mytologiaa ja arkista realismia. [...] Kokoelma liikkuu notkeasti eri aikojen välillä[.] [...] Usein ollaan myös Näsi- ja Pyhäjärven rannoilla, Pispalassa ja Pyynikin rinteillä. Siitä huolimatta riveille mahtuu Kapkaupungista tullut kirje, Afrikasta lentänyt kiertokiitäjä ja floridankalkkarokäärme. Psilosybiiniä sisältävät 'taikasienet' saavat myös oman runonsa. Tunnettuja nimiä vilahtelee riveillä: Walt Whitman, Dostojevski, Billie Holiday… agentti 007 istuu professori Joelin kanssa Metson kahvilassa. Kokonaisuus pysyy kasassa ja yllättävänä miljöidensä ja varsinaisten päähenkilöidensä kautta.
Tapahtumanäyttämöitä ja henkilöitä mahtuu runsaasti mukaan: Milavidan puisto, Pyynikin näkötorni, Rajaportin sauna, Pispalan legendaarinen antiikkikauppias Irja Lastunen ja tietysti Lauri Viita, aina kymmenvuotiaasta saakka kuolonkolariin ja hänen viimeisiin sanoihinsa: ”Pahin on ohi”.
[...]
Taivaalta sataa mustia orvokkeja sisältää runsaasti historiallisia ja kulttuurisia viitteitä yllättävissä yhteyksissä [.] [...] Kellosalon kokoelma kestää lukukertoja, itse asiassa syvenee kakkoskierroksella. Sopii myös yöpöydälle luettavaksi sopivasti annosteltuna. [...]"
Juha Siro, Mitä tapahtuu todella 17/xi/25