Jyri Vartiainen, SYÖKSYHAMMAS (2026)

”Krokotiilinkyyneleitä ja valtavia hitaita lumihiutaleita
penni mietteistäsi poju
musikaali alkamaisillaan
penteleet juoksentelevat miten sattuu, ei sentään knalleja
armeijahenkinen lopetus
reipas pölvästi gangsterin vaatteissa
säädän patteria, kiehautan luut
tappio on tällä kertaa muiden syytä
[…]”


Osastoihin jakamaton teos sisältää 114 runoa. Kukin niistä asettuu omalle sivulleen, kun säkeitä on 18--20. Rakenne on kiinteä, sanominen moninaista. Toistuvat viittaukset musiikkiin nostavat etualalle soinnit ja rytmin tämän sanataiteen pääseikkoina. Kaikkea muutakin pintautuu, eikä metatasojakaan vältetä, kun tehdään ”runoutta sahalla” ja ”kirjat menevät toistensa päälle”. Runot ovat kuin elämään yllytettyjä tai alinomaisessa melskeessään yllätettyjä.


”[…]
vieteri on jähmeä
yritän saarrostaa metallista aavikkoa
peukalonpään kokoista
kissakin sen tietää
ja hermoheikko kulkuri
transsi.”


Pienoisromaaneillaan mainetta niittänyt Jyri Vartiainen aloitti runoilijana kirjalla Kootut runot (ntamo 2021). Ylitsevuotava opus koostui neljästä täydestä kokoelmasta, joskin muoto oli niukkarivinen. ”Aloitus suoraan huipulta”, kuului arvio (Savon Sanomat / Keskisuomalainen). ”Yllättävä ja omaperäinen”, kuului toinen (Runografi). Teosta seurasi lähes yhtä paksu niin ikään neljän laajan osion Kootut runot II (ntamo 2023), jossa todettiin sekä ”otteen” että ”esteettisen silmän” pysyvän voimissaan (Runografi). Hämmästyttävästi seurasi vielä Kootut runot III (ntamo 2024), joka oli kyllä edeltäjiään ohuempi mutta edelleen runsas ja huditon. ”Yllättävien asioiden yhdisteleminen” sekä abstraktin ja konkreettisen jatkuva ”vuoropuhelu” saivat kiitosta (Runografi). Kokonaisuutena Kootut-hanketta punninneen Miikka Laihisen sanoin (Särö) ”hallitsevan teeman” tai ”mestarikoodin” välttäminen oli ”raukeasti aaltoilevissa” kirjoitteissa mahdollistanut ”runokielen”, ”itse kirjoituksen” ja ”ajattelun” tutkailun sekä ajattelemaan usuttamisen, niin että trilogia ”palauttaa lukijan uskon nimenomaan runouteen”.

Kootut runot -sarjan kolunnut lukija huomaa pidempään malliin siirtymisen ohella laajentuneen paletin. Aihelmat ja puheenparret kiertävät Syöksyhammas-sivuilla, joiden säkeet näyttävät voivan hypätä runosta toiseen. Vaihtelevakäyttöisiähän ovat myös eräiden nisäkkäiden suista pidentyneinä sojottavat kalkkeutumat. Kaikkiaan vietetään kovaa mutta kirkkaasti laukeavan ponnen, pyörteisen mutta tehoisan ilmaisun ja ehtymättömästi kekseliään liikkeen juhlaa.


”Kättely jatkuu
kuin uupunut iskelmä
haluaisin pelkän rahinan
uran jota neula kyntää
jonkun isoisä on ollut Mussolinin henkivartija
jollain on 17 lasta
mitä tapahtuu musiikin päätyttyä
lisää musiikkia
ehkä kivien seassa
tai laavassa
konnan naama
kehystetty, täydellisesti rajattu
eikä diiva voi muuta
kuin toistaa itseään
kylvyssä, kahvilassa, kodin hapettomassa
entä jos autossani olisi suuret
kultaiset vanteet, entä jos vain luovuttaisin
aamupäivä varastaa hymyn
voikukka, ihan aito
korvalehden takaa.”


Vartiainen tunnettiin huhtikuuhun 2021 asti prosaistina. Pienoisromaanit Aurinko (Poesia 2016), Ystävä (Poesia 2017), Kirous (Teos 2019) ja Kolme kesää (Teos 2020) ovat myös saaneet jatkoa novellikokoelmasta Pölyllä on kasvot (Teos 2022) ja lyhyiden suorasanaisten teoksesta Sanon vielä tämän (Teos 2024). Rinnalle on kasvamassa yhä laajempi runotuotanto.