Aunimarjut Kari, LAULA VIELÄ (2026)

”[…]
olinhan kaikessa mukana
ja siinäkin, mitä tapahtui,
ja siinäkin, mitä ei.
[…]”


Runoilijan pitkä ja tuottoisa yhteistyö Kaj Chydeniuksen (1939--2024) kanssa muodostaa uuden kokoelman perustan. Säveltäjämaestron käsissä kymmenistä tekijän lauluista tuli soitettuja ja vokaloituja, ja pianisti löysi innoitusta nykypäivänkin lyriikasta. ”[K]evätkulta, laula vielä!” jää kaikumaan hedelmällisen kollaboroinnin muistoksi.

Kirjassa on kokonainen osasto dedikaatioille. Omansa saavat Chydeniuksen ja paljosta muistetun Beowulf-suomentajan ja matemaatikon Osmo Pekosen (1960--2022) lisäksi esimerkiksi Harmaja ja Leino, Södergran ja Topelius.

Aunimarjut Kari jatkaa harvinaislaatuista lauluaan eurooppalaisen romantiikan sinisessä perinteessä ja kalevalaisuuden moderneissa muunnelmissa. Hän tutkii mittoja, taitaa ne ja laittaa välillä sivuun. Säkeet ottavat yhteyttä vaikka mihin, Kallaksesta Majakovskiin, Goethesta Onervaan ja Tsvetajevaan.


”Tänään tulet.
Tänään jäät.
[…]”


Laulurunouteen erikoistunut kirjallisuudentutkija Reeta Holopainen puhui tekijän edellisen Juoksen-kokoelman (ntamo 2022) arvostelussaan ”virkistävästä ja rikastuttavasta” tenhosta perinnetietoisissa teksteissä. Hänestä ne olivat luonnon tai ”elämän kaikkeuden” tarkkauksessa ”väkevimmillään”, kun ne ”havainnoivat maisemia herkistyneellä ja elävöittävällä katseella, joka huokuu rakkautta ja kunnioitusta” ei-inhimillisen edessä. Sidokset metriikkaan sekä alku- ja sisäsointujen ohessa myös loppusointua toisinaan hyödyntävä kirjoittaminen ”ei edusta nykyrunouden kentällä valtavirtaa” mutta tuottaa ”kursailemattomana” ja ”taitavana” ehkä juuri siksi jotakin, mistä Holopaisen sanoin ”jää päällimmäiseksi tunteeksi kyseenalaistavan turhautuneisuuden sijaan hieman selittämätön lumoutuneisuus”.


”[…]”
Ei siihen sanoja,
ei ollut laulua,
ei mitään sadettakaan,
[…]”


Näissä runoissa on myös ajoittaiset metalyyriset hetkensä. Ne eivät ainoastaan helky vaan ne kysyvät itsensä tuottumista, yhtä outoa ”täälläoloa” kuin muillakin olevilla.

Kari on voittanut V. A. Koskenniemen runokilpailun 2021 ja Majaoja-säätiön Lied-kilpailun toisen palkinnon (säveltäjä Juha Lehmuksen kanssa) 2018. Kolmattatoista kokoelmaa Laula vielä edeltänyt Juoksen eteni rytmikkään ”luontevasti ja soljuvasti” (Runografi). Sen edellä Kutsuin yön lauluista kauneimman (2020) todisti ”kielen syvästä hallinnasta”, koska ”[t]raditio ei näy Karilla oppineisuuden osoituksena eikä alamaisena nöyristelynä vaan todeksi elettynä" (Kaltio 6/20). Runoilijan aiempia kirjoja ovat Unennäkijä (2012), Hupsista keikkaa (2012; yhdessä Milka Peltokankaan kanssa), Pilvissä kulkija (2013), Metsänmörkö ja Valonpiika (2014; yhdessä Milka Peltokankaan kanssa), Ja kuolema laulaa tuutulaulun (2015) ja Pienen veneen laulu (2016). Karin tekstejä ovat säveltäneet Chydeniuksen ja Lehmuksen lisäksi Toni Edelmann, Oliver Kohlenberg, Mikki Nuorivaara ja Ilkka Aaltonen.



”[…]
Soi, tuttuni tumma,
kauemmas soi.
[…]”