L. Onerva, LIESILAULUJA (1916/2026)

"Kuu valkea käy/ yli kattojen [...]"


Aikamme ihmisille tuskin mikään osa tästä kirjasta on niin tuttu kuin tuo puolentoista säkeen fragmentti. CMX-yhtyeen "Pelasta maailma" (1995) lainasi katkelmaa runosta "Kuu valkea käy..." ja nousi hitiksi. Sanat ja sävelet luonut A. W. Yrjänä oli vain hieman aiemmin osallistunut L. Onervan  (1882--1972) kunniaksi järjestettyyn, Kikke Heikkisen luotsaamaan Etsijä-esityshankkeeseen.

Hän ei ollut ensimmäinen muusikko näiden tekstien kimpussa. Liesilauluja-kokoelman runoja ovat säveltäneet ainakin Madetoja, Merikanto, Linko, Kilpinen, Linnala, Raitio, Krohn, Haapalainen, Kuusisto ja Haapasalo. Erityisen suosittu on ollut runo "Ilta", jossa "tyttönen hiipii niitulla kimaltavalla".

Teosta kokonaisuudessaan on verrattu epäsuosiollisesti debyyttiin Sekasointuja (1904/ntamo 2018) ja kolmanteen kokoelmaan Särjetyt jumalat (1910/ntamo 2025). Niiden intohimoa ja intensiteettiä on haikailtu muutenkin varhaistuotantoon keskityttäessä eikä Onervan laajaa œuvrea tunneta kovinkaan hyvin edes julkaistulta osaltaan. Esimerkiksi draama Syyttäjät (1910/ntamo 2025) on jäänyt lähes täysin syrjään, mutta myös romaaneja Inari (1910/ntamo 2025) ja Yksinäisiä (1910/ntamo 2025) on kartettu, samoin useita novellikokoelmia ja 1910-luvun puolivälin jälkeistä runoutta. Onervassa riittää yhä paljon etsittävää ja löydettävää muillekin kuin Heikkiselle ja Yrjänälle. Liesilauluja sisältää lyriikan ohessa balladiepiikkaa ja humanistista topikaalisuutta sekä käännökset romantiikan kulttinimeltä de Musset’ltä, nobelisti Maeterlinckiltä ja proletaarisankari Martinet’lta.

Uuteen ntamo-teoslaitokseen sisältyvät filosofi Jarkko S. Tuusvuoren laatimat huomautukset ja jälkisana.

"[T]apaamme kokoelmassa kaikki L. Onervan runouden hyvät ominaisuudet, aina varmistuvan rytmitunnon, aina selkeämmäksi seestyvän sanonnasta ja aina lujaviivaisemmaksi täsmällistyvän mielikuvituksen, kaikki heleän lennokkaan mahtiponnen ja korkeiden inhimillisisten elämän-arvojen kannattamana."
Eino Leino, Sunnuntai 3/xii/1916