Miia Paani, PUUT JUURILLA JA NAISET (2010)

Runoja naiseudesta, miehen ja naisen välisestä suhteesta ja jumalallisesta hulluudesta, joka on iloa ja tuskaa. Runoja joissa rakkaus on tuhoava ja kantava voima.

Miia Paanin esikoistyö, runoteos Nimeämätöntä varten (Nihil Interit 1996), sai hyvän vastaanoton. Sittemmin hänen tekstejään on julkaistu uusissa kokoelmissa, lehdissä, verkossa, Eroottisen runouden antologiassa (WSOY 2017) ja muissa toimitteissa.

”Paanin maailman intensiivisyys muistuttaa Manneria: naiseuden kokemuksesta kohoaa yhtä aikaa lämmin ja viileä, kirkas ja hämärä, lohdullinen ja ankara kuva ja rytmi, jossa filosofinen aforistisuus kumpuaa todellisuudesta par excellence.
[...]
Tapailu pudottaa runot vilpittömästi iholle, alas kylmän esteettisistä sfääreistä ikään kuin modernismi -– Manner, Haavikko, Tranströmer, Rekola, Turkka -– puhkeaisi kansanrunoudeksi tässä ja nyt.”
Jarkko Lauri, Kaltio