Juhani Aho, SANOMALEHTIMIESAJOILTANI (1911/2002/2012)

Teos sisältää hauskoja ja teräviä, satiirisiakin kuvauksia sanomalehtimieselämästä 1800-luvun lopulta. Aho kirjoittaa niin suomalaisuusaatteen noususta, säätyvaltiopäivistä kuin matkoista maaseudullekin.

”Mutta silloin tuli minulle avukseni luonteen ominaisuus, joka sanomalehtimiehille on hyvin suuriarvoinen ja joka pelastaa heidät kaikista pulmista. Me saamme kirjoittaa ja me totummekin kirjoittamaan asioista, joita emme ollenkaan ymmärrä ja joista ei meillä ole etäisintäkään käsitystä. Ja minä päätin kuin päätinkin ottaa vastaan viran, jonka toimittamisesta minulla ei ollut aavistustakaan. Saisinhan käydä edes Helsingissä, jos ei muuta. Ja kohta joulunpyhäin jälkeen – taisi olla vuonna 1881 – läksin minä ”omalla hevosella” ajamaan pääkaupunkia kohti. Eihän se ollut mitään sanomalehtimiehen kyytiä. Mutta enhän minä vielä ollutkaan mikään sanomalehtimies, en totta tosiaan ollutkaan.”

Papin ja talonpojan ammateista haaveilleesta Juhani Ahosta (1861--1921) tuli kirjailija ja lehtimies. 1800-luvun lopulla Aho työskenteli toimittajana mm. Uudessa Suomettaressa ja jyväskyläläisessä Keski-Suomessa sekä Kuopiossa Savossa. Helsingissä Ahon työnantajia olivat Uusi Kuvalehti ja Päivälehti. 1900-luvun alussa Aho avusti Helsingin Sanomia.