Charles Dickens, JOULUAATTO (1843/1932/1999/2012)

Jouluaatto eli aavetarina jouluksi on joulutarinoiden klassikko saiturin joulusta.

Kertomus saituri Scroogesta, rikkaasta liikemiehestä, jota menneisyyden haamut alkavat ahdistella. Liiketoveri Marleyn henki saapuu varoittamaan entistä kumppaniaan lähestyvästä, kammottavasta kohtalosta, ja niin Scrooge kohtaa Menneiden ja Nykyisten joulujen henget. Ja mikä viesti on Tulevaisuuden hengellä? Werner Anttilan suomentama teos ilmestyi alun perin 1932.

Jouluaatto (A Christmas Carol) ilmestyi ensimmäisen kerran 1843. Viktoriaanisen Britannian merkittävimpänä kirjailijana pidetty Charles Dickens (1812--1870) aloitti uransa lehtimiehenä ja julkaisi ensimmäiset kaunokirjalliset työnsä lehtien jatkokertomuksina, esim. Pickwick-seuran paperit (1836), Nicholas Nickleby (1838--1839) ja David Copperfield (1849--1850). Dickens oli valveutunut kirjailija, joka tarttui tuotannossaan sosiaalisiin aiheisiin: epäoikeudenmukaisuuteen, kaksinaismoraaliin, ja tekopyhyyteen. Roope Ankan esikuvana toiminut Ebenezer Scrooge on tästä malliesimerkki. Kirjasta on tehty useita filmatisointeja.

"Mutta ah, hän oli armottoman kovakourainen mies, tämä Scrooge -– kiristävä, kiskova, kahmaava, kaappiva, anastava, ahnehtiva vanha syntinen! Kova ja terävä kuin pii, josta rauta ei ollut koskaan iskenyt suopeata tulta; salamyhkäinen, umpimielinen ja yksinäinen kuin saksansimpukka. Hänen sisäinen kylmyytensä kohmetti hänen vanhoja kasvonpiirteitään, puri hänen terävää nenäänsä, kurtisti hänen poskiaan, kangisti hänen käyntiään; teki hänen silmänsä punaisiksi, sinitti hänen ohuet huulensa ja tuli ilkeästi kuuluville hänen narisevassa äänessään. Hänen päälakeaan, kulmakarvojaan ja tuimaa leukaansa peitti hallainen härmä. Hän vei kylmyyttä mukanaan joka paikkaan; hän jäädytti konttorinsa mätäkuussa eikä edes jouluksi lämminnyt asteenkaan vertaa."

"Olen koettanut tässä pienessä kirjassa loihtia esille erään aatteen haamun, joka ei suututtane lukijoita itseensä, toisiinsa, vuodenaikaan tai minuun. Kummitelkoon se hauskasti heidän kotonaan, älköönkä kukaan halutko sitä karkoittaa. Uskollinen ystävänne ja palvelijanne C. D. joulukuussa 1843."