Elmer Diktonius, SUOMEN TASAVALLAN KANSALAISIA (1935--1940/1972/1999/2012)

Rehevää ja ironista kerrontaa: ihmiskohtaloita 30-luvun Helsingistä. Diktoniuksen Medborgare i republiken Finland ilmestyi 1935 ja Medborgare, andra samlingen 1940, molemmat Schildtsin kustantamana. Marianne ja Pekka Tarkan suomennosvalikoima ilmestyi vuonna 1972 Tammen kustantamana.

Diktoniuksen omintakeinen novellikokoelma on rehevää ja ironista kerrontaa: ihmiskohtaloita 1930-luvun Suomesta. Diktonius ei lyö lyötyjä, vaan on epäsankareidensa puolella. Teos on varhaisen suomenruotsalaisen modernismin huippuja; sen kieli on kovaa ja särmikästä ja tyyli nopeaa ja tarkkaa.

"Ja käännytään ja mennään pitkin Eerikinkatua ja Fredaa ja päästään Malminkadulle ja sille talolle ja portille jossa asutaan -– ja se on sama numero samalla kadulla jolla nuoruus pantiin menenmään sillä ts-ts kunnioita isääsi ja äitiäsi, mutta kyllä on eroa sillä puuröttelöllä joka siinä ennen oli ja sillä kivimuurilla joka nyt samalla paikalla komeilee; ja on eroa vanhemmilla ja itselläkin, sen puoleen. Että pappa kuoli viinaan ja mamma veti viime henkäyksensä köyhäinhoidon laskuun -– sitä ei nääs voi kieltää vaikka miten hellästi sitä miettisi."

Elmer Diktonius (1896--1961) oli sekä runoilija että säveltäjä, joka liikkui luontevasti eri instrumenttiensa välillä, sanoista säveliin -– mutta myös kielten välillä, ruotsista suomeksi ja toisinpäin, myös sekoitellen kieliä tarpeittensa mukaan.