Karri Kokko, VAPAAT KÄDET (2007/2012)

"on jo puhe
kaupungista, valosta, ihmisestä,
runosta ja kodista,
naisesta ja kuolemasta, ilman mitään
syiden yhteyttä"

Karri Kokon viides kokoelma on kuulas, kokonainen ja rento, ja viimeistelee hänen komean paluunsa uuden suomalaisen runon eturiviin. Vapaat kädet on kokeellista runoa, jonka ääni on yhtä aikaa oma ja toisen. Vapaat kädet kysyy ja vastaa, “mitä puheesta tulee ajatella, ajattelusta puhua”, kun “aika on meille lempeä, eikä kielellä ole pitkä matka minnekään”.

"Ilahduttavan keveyden mahdollistaa kirjoituksen patoutumattomuus. [...] Osa Vapaiden käsien viehätyksestä onkin juuri siinä, ettei oikea tiedä, mitä vasen tekee. [...] Vapaat kädet palauttaa kieleen sitä rönsyävyyttä, joka oli yleistä vielä 1900-luvun alun suomen kielessä. Nykyään näitä villejä rönsyjä ei paljon kasva, ne on leikelty ja sivistetty. Jotkin Kokon ilmaisut ovat kadonneiden kielenkäyttöjen jäänteitä tai leikillisiä rekonstruktioita. Ne ovat runokohtaisia ja väliaikaisia, mutta ne voivat kenties hedelmöittää joitain tulevia suomen kieliä. Ei voi tietää, mihin Vapaat kädet johtaa. Runous voi olla vieraan kielikokemuksen ja -käsityksen kohtaamispaikka."
Jonimatti Joutsijärvi, Kiiltomato