Rainer Maria Rilke, KIRJEITÄ NUORELLE RUNOILIJALLE (1929/1993/2012)

Rilken ihastuttava kirjeenvaihto runoilijan urasta haaveilevan Franz Xaver Kappusin kanssa vuosilta 1903--1908. Sisältää suomentaja Liisa Enwaldin esseen Rilken runoilijakuvasta.

Briefe an einen jungen Dichter (1929) on kirjoitettu Italiassa, Ruotsissa, Roomassa ja Pariisissa, ja yhtä sujuvasti kuin Rilke liikkuu ympäri Eurooppaa, käsittelee hän kirjeissään mm. taiteilijanelämää, sen tuomia uhrauksia ja vaatimuksia, ja suhdetta Jumalaan.

"Eläkää kysymykset. Kuka tietää, jos eräänä päivänä elätte, itse sitä edes huomaamatta, vastauksetkin. Ilmeisesti Teille on suotu kyky antaa hahmo, luoda muotoa, olkaa siitä onnellinen; kasvattakaa itseänne tuohon elämäntapaan tietoisestikin – mutta ottakaa samalla vastaan kaikki mikä tuleman pitää vakaasti luottaen, ja mikä tulee tahdostanne, mikä taas sismpänne hädästä, eläkää senkin kanssa älkääkä mitään vihatko. Sukupuolisuus on vaikea asia, totta. Mutta vaikeaa on kaikki, mikä on tehtäväksemme annettu, melkein kaikki vakava on vaikeaa, ja vakavaa on kaikki."

Rainer Maria Rilken (1875--1926) tunnetuin runoteos lienee Duinon elegiat (Duineser Elegien, 1923). Hänen kirjeenvaihtoaan mm. Auguste Rodinin ja Stefan Zweigin kanssa pidetään hänen tuotantonsa toisena merkittävänä osana. Franz Xaver Kappus julkaisi saamansa kirjeet Saksassa 1929, mutta Suomessa ne julkaistiin vasta 1993 kokoomateoksena. -– Teoksessa suomentaja Liisa Enwaldin laaja essee "Sydämen ehdottomuudessa, laulujen alla -– Rilken runouden toinen puoli".

"Runoilija puhuu viisain lausein elämästä ja kirjoittamisesta. Liisa Enwaldin suomentama ja toimittama kirjanen herättää niin paljon ajatuksia, että se käy suorastaan pienestä elämäntaito-oppaasta. [...] Yhtä viisain sanoin Rilke kuvaa surua ja vaikeita kokemuksia."
Taina Latvala, Image 17/vi/15

"Omalla kohdallani kokoelma meni jokseenkin osastoon Rakastin. Yritin lukea sitä kriittisin silmin, etsien vanhentuneita, ajallemme vieraita rakenteita ja malleja. En voi sanoa onnistuneeni tässä kovinkaan taidokkaasti. Rilken kirjeet ovat täynnä hellyyttä ja lohtua, sanoja, joihin aion palata elämän vaikeina hetkinä. Vaatimattomassa, vihkomaisessa reilun 70 sivun pituudessaan se tavoittaa vähän henkeä kuristavan määrän isoja ajatuksia. Olipa hupsua erehtyä luulemaan, että sen lukee nopeasti. No, lukee ehkä, käsittely onkin sitten pidempi prosessi."
Nica, Klassikko viikossa -blogi (Lily.fi) 10/v/15

"Rilken viehätys [...] piilee [...] estottomasti tämän ajan henkeä vastaan sotivassa ajattelussa ja tyylissä.
Runoilija ei saa olla maailman tuulten vietävissä. Hänen on oltava luja, kärsivällinen ja ennen kaikkea opittava olemaan yksin. Vain niin voi päästä olevaisen syvimpään syvyyteen; vain sieltä, pohjattomasta yksinäisyydestä, voi tosi runous kummuta. Eikä sinne kuulu ironia, jonka Rilke kuittaa käyttökelpoisena välineenä, kunhan sitä vain puhtaasti käytetään.
Tällainen ajattelu on helppo sijoittaa aikaan. Myöhäinen romantiikka vetää siinä viimeisiä henkosiaan. Myös Jumalan rakentamisen ja vähittäisen kehkeytymisen teologiaa muotoiltiin vuosisadan alussa.
Kirjeiden maailma on samalla mahdollisimman avara. Oikea tapa suhtautua taiteeseen on rakkaus, ei kritiikki.
Loistavalla tyylillään ja tinkimättömyydellään Rilke vakuuttaa lukijan.
Enwald kirjoittaa jälkipuheessaan Rilken runoudesta laajemminkin ja tarkastelee kiinnostavasti Duinon elegioiden hankalasti lähestyttävää enkelihahmoa."
Jukka Koskelainen, Helsingin Sanomat 11/x/93