Maaria Päivinen, MINÄ RAKASTAN SINUA NUORI MIES (2011)

"Minä rakastan sinua nuori mies, jonka selkää läikyttävät pienet linnut, perhosetkin, kärpästen suma, rakastan niin että kipeää tekee, ja sinä pidät sinun syliäsi väärän ihmisen välissä, sinä pidät sinun ehdotonta, ylpeää syliäsi väärässä asennossa avoinna, ja minä rakastan sinua, rakastan niin että lähden, sinun huulillasi pimeä käytävä, minä rakastan sinua, rakastan kuin rautalanka.

Hänen laulunsa huurua.

Hänen laulunsa hautajaisten kohokohta, kyynelet vieraiden poskilla."

"Päivisen teksti, lause kirjoo proosarunon rajamailla."
Markku Kaskela, Kiiltomato

"Vaikka MRSNM on Päivisen esikoiskirjan tavoin salaperäinen ja jättää lukijalle tulkinnan varaa, se on silti edeltäjäänsä selkeämpi ja tarinavetoisempi. Kirja ei ole tutusta juonikuviosta huolimatta tylsä, se on kokonaisuutena täysin omaa laatuaan. Siinä sivutaan useita vakavia aiheita kuten vanhempien avioero, puolison kuolema, alistaminen ja kulttuurierot. Kaunis kieli yhdistettynä synkkäsävyiseen ja paikoin rujoon sekä väkivaltaiseen tarinaan yksinkertaisesti toimii! Päivinen saa jälleen kielellään kirjan elämään ja hehkumaan.

Mitään hän ei tuntenut, ja silti tunsi kaiken. Hän tunsi, kuinka koko maailma kolahti. Kuinka tulivat vyörymät, kuinka aallot paiskautuivat tutuille rannoille, mannerlaatat kohtasivat toisensa kilometrien syvyyksissä hänen allaan. Kuinka kuului KLIK jossakin siellä alla.

Siljan ja Main jälkeen odotukseni Päivisen toisen kirjan suhteen olivat aika korkealla. Samalla hieman hirvitti onnistuuko hän kirjoittamaan heti perään yhtä vaikuttavan kirjan. Ei tarvinnut pettyä, pidin tästä vielä esikoisteosta enemmän. Kun kotimaisen kirjallisuuden lukeminen jää minulla ulkomaista vähemmälle, on aina ilo löytää vähemmistön joukosta tällaisia helmiä! Toivottavasti Päivinen huomattaisiin laajemminkin ja mahdollisimman moni löytäisi hänen kirjansa."

Villasukka kirjahyllyssä -blogi

Maaria Päivinen (s. 1982) on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa ja julkaissut aiemmin teoksen Silja ja Mai (ntamo 2010), joka ”vyöryttää luettavaksi monikerroksisen, obsessoituneen naiseuskokemuksen” ja jossa ”lyyrisenkauniit, hempeätkin kielikuvat yhdistyvät raastavaan, ristiriitojen täyteiseen fyysisyyden kuvaukseen”. (Virpi Alanen, Kiiltomato)