Hannu-Pekka Heikkinen, VASTARINTAISTEN VALTIO (2012)

Kaksi romaania ja yhden esseekokoelman julkaissut Hannu-Pekka Heikkinen yllättää: Vastarintaisten valtio on älykästä, epigrammaattisen tiivistä ja melankolisen-hilpeää runoa osapuilleen Väinö Kirstinän Pitkän tähtäyksen LSD-suunnitelman (1967) käynnistämässä sivilisaatiokriittisessä perinteessä. Heikkisen ajatus todellisuuden ja kielen "huojunnasta" toteutuu nyt typografisena leikittelynä, jonka tuloksena monet runoista ovat useiden semioottisten ketjujen risteymiä tai törmäyskohtia. ("Saapuu rantaan/ kolme toista/ laukaten;/ eläinten vallankumous.") Paikoin lyyrinen ajatus purkautuu koneälymäiseksi ascii-kuvallisuudeksi. Kokoelman toisena osastona oleva pitkähkö "Taiteilijan kriittinen omakuva nuoruuden vuosilta" purkaa erilaisia taiteilijamyytin kliseitä onnistuen herättämään ne outoon, kalvaaseen eloon. Kokoelman päättävässä kolmannessa osastossa "Paluu luontoon" sanat alkavat hajota — mutta merkitys sen kuin jatkaa latautumistaan. Monet runoista tuovatkin mieleen nuoren Ezra Poundin roolirunot: niissäkin "draama pysähtyy monologiin hetkeksi ja jatkaa sitten" (Tuomas Anhava). Tai Artturi Siltalan sanoin:

"tietyissä kohdissa teksti lakkaa äkkiä olemasta kaunokirjallista ja tuntuukin tapahtuvan juuri tässä"
Heikkisen Valo-romaanista, Nuori Voima / Kritiikki, kevät 2012

"Runoni etsivät yhteiskunnallisen vaikuttamisen tasoa, jota ei leimaisi paatos tai jäykät vastakkainasettelut, vaan uutta luova kepeys ja kokeellisuus. Perinteiset poliittiset lähtökohdat on hylätty ja korvattu ironialla ja leikillä, joka kantaa mukanaan traagisen todellisuuden kaikua. Jokainen runo on kuin pieni työkalupakki, joka tuo esiin ongelman, etsii siihen ratkaisua ja kääntää lopulta asetelman päälaelleen. Pilkka osuu sekä vallanhaltijaan että kapinoijaan, mutta tarve muutokselle ei poistu."
Hannu-Pekka Heikkinen