Satu Lepistö, POHJOINEN (2013)

Satu Lepistön esikoisrunokokoelma on voimakkaan tietoinen suunnista, paikoista ja paikannimistäkin. Runot tulevat kaukaa ja lähelle, mutta niiden dynaamisissa tiloissa lukija saa koko ajan olla valmis lähtemään. Pohjoinen on arkkityyppisen kaipuun mielentila: "lapsi" ja "sisar" ovat toistuvia topoksia, eivätkä ne tule runoihin vailla kipua, joka on aina värähtelyjään myöten koettua — "Koti, nimenomaan imperfekti". Lepistön ilmaisu noudattaa ihailtavasti kokemuksen kompastelevaa logiikkaa. Lauseet ja fraasit säilyttävät omarytmisen tuoreutensa sen ainutkertaisuuden edessä. "Vuosi on lyhyt aika sanoa kaikki, joten leikitään." "Kohta on toukokuu. Elämä ryskyy raakamaan läpi. Kohta on syksy."

Satu Lepistö on syntynyt vuonna 1976 Tampereella ja opiskellut kirjoittamista kirjoittajakoulu Viita-akatemiassa ja Kullervo Järvisen Remonttiryhmässä. Hänet on palkittu useissa kirjoituskilpailuissa ja hänen runojaan on julkaistu mm. Kerberoksessa, Tuli&Savussa, nokturno.orgissa, antologioissa ja MotMot-vuosikirjassa. Pohjoinen on hänen esikoisrunokokoelmansa. Gummerus kustansi 2017 Lepistön esikoisromaanin Lintutarha.

"Kokoelma liikkuu laakeasta maalaismaisemasta kohti urbaania etelää –- ja toisin päin. [...] Pohjoinen on kasvutarina lapsuudenmaisemasta, jonne ei voi palata, mutta joka silti pysyy aina -– muistoissa. Se maalaa maailmaa vaikeiden kokemuksien, mutta välillä myös ajan kadottamien hellyyden ja lohdullisten kuvien varaan. [...] Lepistön kokoelma rakentuu muistoista, niiden uudelleenkokoamisesta ja käsittelemisestä, mutta se myös kyseenalaistaa niiden todenmukaisuuden. [...] Esikoiskokoelmassa on samaa narratiivisuutta, agraarin ja urbaanin ristitulta sekä sukujuurille kurkottavia teemoja kuin Vilja-Tuulia Huotarisen (s. 1977) tämän kevään kokoelmassa Seitsemän enoa. Niin ikään pienen paikkakunnan maisemissa kasvanut Huotarinen käsittelee muistoja 'enojen' ja 'miniöiden' kautta, kun Lepistö keskittyy 'siskoon' ja 'lapseen'. Kun Huotarinen ammentaa aineksia kansanrunoudesta ja murteista, Lepistö käyttää surrealistisia kuvia ja tuoreempaa, nykypuhekieltä jäljittelevää proosallista tyyliä.
Lepistön runojen rytmi on miellyttävää. Kieli on kaunista [...] Pohjoinen ei ole helppo teos. Runoilija on mahduttanut 49 sivuun kunnianhimoisen suuren tarinan."
Rosa Ala-aho, Kiiltomato