Sinikka Tirkkonen, PIMEÄN HALKI, VALON HALKI (2013)

Pimeän halki, valon halki on Sinikka Tirkkosen myöhäiskauden kokoelmista ehkä hallituin ja moni-ilmeisin, mutta samalla myös suora-äänisin. Tirkkosen syrjäytynyt on nyt aikaisempaa avoimemmin hullun maailman hulluksi leimaama: kokoelman toinen osasto koostuukin "mielisairaalarunoista", jotka harvinaisen puhuttelevasti näyttävät hulluden ja poetiikan tietyn välttämättömän verisukulaisuuden. Kyse on elämän haltuunotosta sen perimmäisessä mielettömyydessä ja kipeydessä, josta pelastaa vain runouden myötäelävä kyky toisintaa ne omissa absurdin oikukkaissa "leikkauksissaan". Haavoittuvassa välittömyydessään nämä runot ovat kenties sukua vain Eeva-Liisa Mannerin postuumeina julkaistuille myöhäisrunoille, mutta voi myös olla että monikaan ei sitten Helvi Juvosen ole ilmaissut epätoivoaan yhtä peittelemättä.

Sinikka Tirkkonen on syntynyt vuonna 1954 ja asuu Varkaudessa. Hän debytoi proosakokoelmalla Halla (Otava 1985), jota ovat seuranneet novellikokoelma Luvaton elämä (Otava 1987) sekä runokirjat Miten peiliin kirjoitetaan (Otava 2003), Unohdus (ntamo 2008) ja Kaunis ehto (ntamo 2010). Tirkkonen on saanut Runeberg-palkinnon, Valtion kirjallisuuspalkinnon, Otavan tunnustuspalkinnon sekä Itä-Suomen läänin taidepalkinnon.

Pimeän halki, valon halki oli vuoden 2014 Savonia-palkintoehdokas.

"Temaattisesti ehjä teos. [...] synkänkomeita rivejä mielentuskan syövereistä.
Runokirja on aina osa runouden maailmankirjastoa. Tirkkonen kuuluu mitä väkevimmin runoilijoihin, jotka kirjoittavat osana tuota kokonaisuutta."
Helena Miettinen, Savon Sanomat 2/vi/13

"[...] [U]peita kuvia luonnosta ja maailmasta. [...] [K]okoelma on vahva ja kaunis."
Kirjakaapin Kummitus 13/xii/13

"Runoja joista olen paljon pitänyt."
Hannu Mäkelä blogissaan 24/iii/19