Hannimari Heino, alkaa meri (2013)

alkaa meri käyttää samantapaista tiivistahtisen montaasin, merkitsevää lähenevän typografian ja virtaavan puheen yhdistelmää kuin Hannimari Heinon esikoiskokoelma punaisia vesikasveja lammen pinnalla mutta järistys tapahtui meren pohjassa (ntamo 2009). Nyt hallitseva teema, ajatus ja metafora on lähtö -– rajanylitys, poissaolo. Meri ja ranta muodostavat kokonaisuutta hallitsevan vastakohtaparin, ja niiden sisällölliset, rytmiset, typografiset ja topografiset kosketukset piirtävät sen maiseman ja tunnekartan.

Rajanylitys, lähteminen eksistentiaalisena perusehtona, jota nuoruuden rajaa ylittävä tyttö, ulapalle kotimaastaan lähtevät, eron partaalle tulleet, siirtotyöläinen ja kypsään ikään ehtineet kylpylävieraat tottelevat. Alkaa meri –- kiertämätön, läpi mentävä, elämänkokoinen tehtävä.

”Heinon runot käyvät myös tanssiinkutsusta, anarkistisesta elämänhalun julistuksesta. Fonttikoon vaihdokset ja säkeiden vallaton sirottelu sivuille antavat satubaletille ja katkaistulle musiikille omintakeisen poljennon. […] Heinon kokoelma on päättyvän vuoden mieliinjäävimpiä runoteoksia.”
Jani Saxell Hannimari Heinon esikoiskokoelmasta Uusimaa-lehdessä.

Hannimari Heino (s.1963) on Porvoossa asuva runoilija ja suomentaja. Hän on suomentanut erityisesti italialaista runoutta ja proosaa sekä toiminut myös sanataideohjaajana ja italian kielen opettajana. alkaa meri on hänen toinen runokokoelmansa.

"Runot onnistuvat luomaan vahvan, aistillisen virran."
Jukka Koskelainen, Helsingin Sanomat