Kati Neuvonen, SYLIKISSAT (2013)

"Suutele minua, nainen sanoo ja unohtaa olevansa tyttö vasta. Pane mua, nainen sanoo ja unohtaa olevansa äiti jo."

Kati Neuvosen hallitut ja moni-ilmeiset proosarunot tutkivat naiseuden ja ihmisyyden ehtoja, lapsuutta ja tyttöyttä, vauvuutta ja vauvattomuutta, suhteitten onnea, väkivaltaa ja ikuisuutta. Ja kas, lyyrinen subjekti synnyttää kaikkitietävän kertojan.

"On kaksi tyttöä pihalla. Jos he osaisivat sanoa 'armoa', jos he tietäisivät mitä se tarkoittaa, he pyytäisivät armoa, rukoilisivat armoa, naukuisivat armoa niin kuin kissanpennut ennen hukuttamista."

"Esikoisessakin esiinnoussut huumori on jälleen läsnä, mutta ennemmin tarjoamassa hieman vinoa kulmaa arkisiin, vakaviin asioihin kuin hersyttelemässä elämän tragikomiikalla. [...] Kokoelman vahvinta antia ovat runot, joissa Neuvonen tekee huomioita rooleista, joita naisilta eri elämänvaiheissa odotetaan."
Jaakko Mikkola, Turun Sanomat 21/ix/13