Maikki Harjanne, KOSKA (2013)

Paavo Haavikko tuli aikanaan sanoneeksi tällaisenkin lauseen: ”Runo on se kun joku puhuu.” Hän tarkoitti, että lauseet muuttuvat runoksi, kun puhujalla on oma ääni ja vilpitön tapa sanoa asiansa. Ja sitten tarvitaan vielä hetki, kun runot alkavat kirjoittaa itse itseään. Maikki Harjanteen runot ovat juuri sellaisia, ne etsivät ja hahmottavat maailmaa herkeämättömillä kysymyksillä, joista vähitellen muodostuu myös isoja, koskettavia ja yllättäviäkin vastauksia:

Harvoin tapaa toista jalkaansa nilkuttavaa,
rampaa ankkaa, tai ylilihavaa rottaa, jolla on
anteeksipyytävä hämääntynyt katse.
Harvoin. Kun niin tapahtuu, sen olettaa
merkiksi suuresta onnesta.

Harvoin, vajotessasi suonsilmään,
odottamasi käsi ojentuu käteesi. Hyvin,
hyvin harvoin.

– Hannu Mäkelä

Maikki Harjanne on vuodesta 1978 lähtien kirjoittanut ja kuvittanut yli 90 teosta. Hän on julkaissut kuvakirjoja ja sarjakuvia niin lapsille kuin aikuisille, novelleja ja kuvitetun omaelämäkerran Ilmaiset monot. Hänelle on myönnetty mm. Kaarina Helakisa -palkinto 2004 ja Suomen Kirjailijaliiton Tirlittan-palkinto 2012.