Heikki Meriläinen, PIETOLAN TYTÖT (1892/2013)

"Kansankirjailija" ja noituusspesialisti Heikki Meriläisen (1847--1939) vuonna 1892 julkaistulla ja aikanaan aiheettoman vähälle huomiolle jääneellä romaanilla on erikoisasema kirjallisuutemme historiassa: se on sen ensimmäinen ja ehkä vieläkin ainoa Seitsemän veljestä -pastišši.

"Fanifiktio ja esifeministinen utopia, kummajainen ja harvinaisuus"
Markku Eskelinen

"Pietolan tytöt ylistää naisten itsenäisyyttä ja sitkeyttä. […] [a]jatus kirjoittaa koko suomenkielisen kirjallisuuden perusteokseen pohjautuva mutta sävyltään ja maailmankuvaltaan vaihtoehtoinen romaani oli aikanaan sangen radikaali eikä sitä Meriläisen jälkeen ole uudelleen yritetty."
Pertti Lassila, Syvistä riveistä

"Helsingin Sanomien jutussa (6.11.2023) kerrottiin ruotsalaisen Anneli Jordahlin romaanista Karhunkaatajan tyttäret (suom. Jaana Nikula), joka on pannut uusiksi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Suomalainen muunnelma klassikkoteoksesta, kertomus siskosjoukon itsellisestä selviämisestä Kainuun korvessa, ilmestyi jo 130 vuotta sitten. Kyseessä on Heikki Meriläisen romaani Pietolan tytöt (WSOY 1892).
Meriläinen sijoitettiin itseoppineena 'kansankirjailijoiden' joukkoon, ja hänen tuotantoaan tarkasteltiin, silloin kun sille osoitettiin huomiota, tästä lähtökohdasta: yläviistosta.
HS:n jutussa mainitaan, että Karhunkaatajan tyttärien naiskuva poikkeaa idealisoidun naisen muotista. Myös Meriläinen tarjosi teoksessaan vastaavaa. Kun isäntä suree sitä, ettei yhdestäkään lapsesta tullut hänelle metsästyskaveria, lohduttaa emäntä muistuttamalla, että nainenkin voi metsästää. Kaikki naisellisuuden normit särkyvät teoksessa kodittomiksi jääneiden siskosten raivopäisen raatamisen kuvauksissa."
Tellervo Krogerus, Helsingin Sanomat 10/xi/23