Kari Aronpuro, pelkkää barnumia (2014)

Mestarin uudessä jättiopuksessa jäätiköt sulavat ja Ganges ja Jangtse haihtuvat.

Kari Aronpuron (s. 1940) 22. kokoelma pelkkää barnumia  tulvii kirjoitusta katoavalla alustalla. Se kumpuaa Deleuzen & Guattarin Anti-Oidipuksesta. Alkulukuisassa minäisyydessään se tarjoilee kirjoitusta Isästä, Mammasta ja Paksujalasta. Sen aikajänne yltää myöhäisrautakautisesta Edomin valtakunnasta Nokian nousuun. Se vie lennolle Jobin kirjan yli. Se herättää fraktuuran verdanaksi. Ja sen ”Jajahti” viidakossa soveltaa minimalismia runouteen. Se tutustuttaa lukijan humpuukien prinssiin, kultuuriteollisuuden arkkitehtiin, museo- ja sirkusmoguliin, mainonnan, manageroinnin ja promotoinnin uranuurtajaan Phineas T. Barnumiin (1810-–1891). Se tuo Parnassolle armenialais-kalifornialaisen nykyrunoilijan Ara Shirinyanin (s. 1977), jolta Aronpuro on kääntänyt runot "Neuvostorunoilijat", "Syyria on maailmassa" ja "Suomi on suurenmoinen". Lyyrisimmillään pelkkää barnumia on sonetteja ja konjunktiopakotteista lintulyriikkaa.

"Niin kuin kuin Kihisevä tyhjä (ntamo 2010) olisi laitettu turboahtimeen tai hiukkaskiihdyttimeen."
Juri Joensuu

"Kollaasin epiikkaa. [...] Laittaa aineiston liikkeeseen."
Maaria Ylikangas, Kiiltomato

"[...] varsinainen hirviö runokokoelmaksi: neljättäsataa sivua teoreettisesti virittynyttä, kokeellista ja käsitetaiteen rajoilla suhmuroivaa nykylyriikkaa. [...]
järkälemäinen kooste moninaisista yhteyksistä lainattua ja uudelleenmuokattua tekstimateriaalia. [...] Barnumin irvokkaassa tekstuaalisessa hahmossa tiivistyvät kokoelman keskeiset, kielen ja tulkintojen epävakautta painottavat teemat. [...] Runouden perinteiset analyysivälineet kielikuvineen ja minäpuhujineen on tällä kertaa ehkä syytä unohtaa.
Aronpuron kokoelman lukemisessa kun ei ole ensisijaisesti kysymys modernistisen tradition mukaisesta kryptisen sanoman purkamisesta. Teoksen runot elehtivät ja operoivat ennemminkin kielen pintakerrosten toistojen, variaatioiden ja rajoitusten kehyksissä. Paikoin mielivaltaiselta vaikuttavaa tekstimassaa jäsentävät muun muassa aakkosjärjestyksen kaltaiset säännönmukaisuudet.
[...] tuhti paketti kelle hyvänsä lukijalle.
Jos ja kun lukija kuitenkin uskaltaa päästää irti runouden lukemista koskevista ennakkokäsityksistään, avautuu pelkkää barnumia äkkiä nautittavaksi kaikessa komeudessaan.
Arvaamaton nojatuolimatka vääjäämättömästi puksuttavan runokoneen kyydissä on sellaisenaan kerrassaan hulvaton ja ikimuistoinen elämys."
Miikka Laihinen, Keskisuomalainen

"[H]engästyttävä kollaasi ja yli kolmesataasivuinen rihmasto, joka kerää 'kaiken mahdollisen' historian ja yhdysvaltalaisen sirkus- ja showmies P.T. Barnumin elämäntyön ympärille. Kokoelman runsaudensarven voisi kiteyttää Barnumin Humpuukien kirjasta (1865) muokattuun runon aloitukseen, joka pitää yhä kutinsa:
'Vähän asiaa pöyhittyäni/ ymmärsin, että humpuuki on/ laaja-alainen ilmiö./ Sitä ilmenee kaikessa ihmisten tekemisissä,/ ajatellaan vaikka politiikkaa tai hallintoa,/ toteamusta: kieli on annettu meille/ ajatustemme kätkemiseksi. Diplomaatti/ on herrasmies, joka lähetetään asemamaahansa/ valehtelemaan maansa parhaaksi.'
Aronpuron barnumista ei selviä kahdella tai kolmella istumalla. Yöpöydän inspiraatiolukemiseksi se on mitä mainioin. Kirja päättyy 18-sivuiseen kollaasitekstiin, joka peilaa koko P. T. Barnumin elämänkaaren. Tekstin rakenteessa historiallinen fakta kohtaa runon ilmaisun ja päättyy säkeisiin: 'Minä olin ylpeämpi nimityksestä Lasten ystävä kuin arvonimestä Maailman kuningas./ Minä menin toisten luo.'”
Juha Siro, Mitä tapahtuu todella? -blogi 23/ix/14

Yhtä aikaa teoksen kanssa julkaistaan kirjoituskokoelma Pyydettyä (eli miten ihmeessä kokoelmani ovat syntyneet) ja Aronpuron esikoiskokoelma Peltiset enkelit (Kirjayhtymä 1964) näköispainoksena.

Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran palkintoehdokkuus 2015.