Impi Kauppila, PARATIISIN VALLOITUS (1947/2014)

Impi Kauppilan (1909--1991) Paratiisin valloitus (1947) on jo monen sukupolven innokkaimpien runonharrastajien tuntema maanalainen legenda. Sitä on mm. sanottu Suomen ensimmäiseksi täysmodernistiseksi runoteokseksi. Otavan julkaiseman kokoelman toimitti Osmo Hormia, joka mm. esseessään "Moderni runo” (1955) asetti Kauppilan Paavo Haavikon rinnalle. Paratiisin valloitus jäi Kauppilan ainoaksi teokseksi, ja runoilijan sanotaan polttaneen myöhemmän tuotantonsa -- kuten Paratiisin valloituksen loppurunossa ennakoidaankin: "Hiljaisuuteen menen,/ lyötynä,/ lunastamatta yhtään sanaa”.

"Muutamalla hyvin voimakasvärisellä, suggestiivisella mielikuvalla ja arvoituksellisella, yllättävän oikullisella ajatus- ja tunneassosiaatiolla niissä luodaan unen- ja näynomainen tunnelma, joka helposti saattaa jättää lukijan epätietoiseksi, mistä oikeastaan on kysymys, mikä on runon ajatuksen loogillisuus."
Leo Tiainen (1947)

Näin kirjoitti Pekka Tarkka HS-muistokirjoituksessaan 3. tammikuuta 1992: "[...] Impi Kauppila kävi kolme luokkaa tyttönormaalilyseota ja
työskenteli sittemmin mitä moninaisimmissa ammateissa: myyjänä, tarjoilijana, kadunlakaisijana, kylvettäjänä sekä mallina eri
taidekouluissa. Kirjallisia lahjojaan Kauppila kehitti Nuoren Voiman liiton kirjallisessa harrastuspiirissä ja Helsingin työväenopistossa. [...] Modernismin johtohahmo Tuomas Anhava asetti historiikissaan (Maailman kirjat ja kirjailijat, 1957) Kauppilan tienraivaajana Kirsi Kunnaksen ja Anja Vammelvuon rinnalle: Paratiisin valloitus oli lyriikan uudistuksen 'varhainen ekspressionistinen fanfaari'.  Kauppilan lähtökohtiin kuului Katri Valan runous, mutta uutta oli Anhavan mukaan 'häikäilemätön, näkijänomaisen varma kuvien assosiointi'."