Eija Aromaa, ASIAKIRJAT (2015)

Eija Aromaan kolmannessa runokokoelmassa virallisten asiakirjojen kiemurainen, mutta usein viettelevä kieli rinnastuu metsän ja meren puheeseen, joka on selvää ja yksiselitteistä, mutta jää nykyihmiseltä usein ymmärtämättä: “Ristiriitainen totuus/ heiluttaa männyn latvaa.” Yksinkertainen tankamuoto taipuu moneen ja herkkiin luontotuntoihin lomittuu lähes huomaamatta yksityisen ja kollektiivisen tuhon kuvia, jotka tajuntaan osuessaan järkyttävät.

“Vielä vapaana!/ meri huutaa marraskuun/ loppupuolella./ Viiltävä kylmyys avaa/ salaisen vanhan kirjeen.”

Eija Aromaa on vaasalainen kirjastonhoitaja ja runoilija, joka debytoi kokoelmalla Kallio. Tankoja (ntamo 2013).

"Aromaa onnistuu tuomaan [luonto]teemaansa vaihtelua juuri mitallisia ja vapaarytmisiä tekstejä yhdistelemällä.  [...] Asiakirjojen rakenteellista kunnianhimoa täytyy kiittää. [...]

Parhaimmillaan Aromaa on yhdistellessään luontokuvastoa mystisiin, unenkaltaisiin tuokiokuviin ja vertauksiin. [...] Aromaalta löytyy taitoa myös lempeisiin, ihmisen ja luonnon suhdetta purkaviin kiteytyksiin: 'Palaverissa/ metsän kanssa keväällä./ Se neuvottelee/ sen verran kun kiireiltään/ ehtii joutilaan kanssa.' Kolmas, kokoelman suunnista tuoreimman oloinen, on hyväntuulinen surrealismi: 'Nurmikko muuttuu/ pilkulliseksi design-/ kankaaksi jossa/ nuoret lokinpoikaset/ matoaamiaisella.' Tämä saattaisi jatkossa olla tutkimisen arvoinen suunta. [...]

Asiakirjoissa on omanlaistaan virtausta, joka syntyy rikkaan luontokuvaston käytöstä ja mitan toistuvuudesta, joka iskee vastaan sivuilta kuin samanmittaiset aallot. Aromaan tankat tarjoavat miellyttävän levähdystuokion [...].

Japanilaisiin klassisiin mittoihin kirjoitettuja tekstejä on mielekästä tarkastella myös yksittäisinä artefakteina. Ne ovat kuin siroja pikkuesineitä, vaikkapa maalattuja munia, joiden muoto toistuu, mutta kuviot ja väritys muodostuvat joka kerta uudenlaisiksi. Tämän varioinnin Aromaa taitaa."

Anne Mölsä, Tuli & Savu