Jussi Kotkavirta, TUHKAA JA TIMANTTIA I (2015)

Tuhkaa ja timanttia I. Kirjoituksia filosofiasta ja psykoanalyysista pohtii monipuolisesti ja yleistajuisesti aihettaan. Se käsittelee psykoanalyysin suhdetta filosofiaan, sen tieteenteoriaa, sitä koskevia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä ja sen näkemyksiä noista kysymyksistä, ajan kokemista ja ymmärtämisen rajoja, homoseksuaalisuuden haasteita.

Jussi Kotkavirta on pitkään työskennellyt filosofian lehtorina ja professorina Jyväskylän yliopistossa. Nykyään hän työskentelee psykoanalyytikkona (IPA) yksityisvastaanotolla Helsingissä.

”Psykoanalyysi ei syntynyt filosofian piiristä, eikä filosofialla itse asiassa ollut kovin suurta roolia psykoanalyysin alkuvaiheissa. Freud kyllä opiskeli jonkin verran filosofiaa ja arvosti esimerkiksi Kantin, Schopenhauerin sekä Nietzschen ajattelua. Hän istui useamman vuoden Franz Brentanon seminaareissa, jotka luultavasti tekivät mahdolliseksi Freudin irtaantumisen kapeasti empiristisen neurotieteellisen ja psykologisen tutkimuksen sekä tiedekäsityksen piiristä. Freud pohti läpi koko tuotantonsa psykoanalyyttisen selittämisen ja tulkinnan sekä teorianmuodostuksen kysymyksiä osin myös filosofisesti kiinnostavalla tavalla. Samalla hän kuitenkin korosti psykoanalyysin sidosta empiriaan, sen tieteellisyyttä sekä periaatteellista eroa filosofiseen spekulaatioon.”


"Teokseen valituilla artikkeleilla on kahdensuuntaisia pyrkimyksiä: yhtäältä niissä tarkastellaan psykoanalyysiä filosofisin keinoin, toisaalta sovelletaan psykoanalyyttisiä näkemyksiä filosofisten ongelmien tarkasteluun. Tavoitteena on siis asettaa filosofia ja psykoanalyysi hedelmälliseen ja tasavertaiseen keskinäiseen vuoropuheluun. Tässä Kotkavirta onnistuu."
Jussi A. Saarinen, Psykologia.fi 11/vii/16

"Kotkavirta kirjoittaa esimerkillisen avoimesti. Teos on täynnä rikkaita ja raikkaita analyyseja filosofian perusongelmista, mutta psykoanalyyttisen ajattelun voimavaroja hyödyntäen se myös osoittaa, miten henkilökohtaiset motivaatiomme ovat pinnan alla alati voimissaan -- myös akateemista filosofiaa tehdessämme ja siitäkin huolimatta, että joudumme toistuvasti sivuuttamaan niitä ja muuntamaan niitä intellektuaalisten pyrkimysten muotoon.
Yksittäisten käsiteanalyysien ohella Kotkavirran artikkelikokoelma osoittaa kuin performatiivisesti, miten ajattelu on erilaista eri aikoina, sekä yhteisöllisen historian että henkilöhistorian merkityksessä. Muutos ei silti ole satunnaista vaan (ainakin jälkikäteen arvioituna) ikään kuin teleologista: sillä on suunta. Ajatukset eivät ainoastaan muutu ja hahmotu uudella tavalla, vaan ajan myötä ne myös selkiytyvät niin, että uudet jäsennykset paljastavat aiemmat uudessa valossa. Tämä teema näkyy metaforisesti myös teoksen kunkin osan alkuun liitetyssä (Aura Kotkavirran tekemässä) abstraktissa kuvituksessa, jossa kokonaiskuva täydentyy luku toisensa jälkeen. Ajan myötä tapahtuva ajatusten selkiytyminen -- ja tähän pyrkiminen -- on nähdäkseni kirjaa kauttaaltaan läpäisevä teema: sitä käsitellään yksittäisissä kirjoituksissa, mutta se näkyy yhtä lailla myös kirjoitusten välisissä suhteissa. Ja se on samalla yksi filosofiaa ja psykoanalyysia yhdistävä piirre."
Joona Taipale, niin & näin 3/16