Kari Rummukainen, JOUTOMAA (2016)

"Tuulenpesä koivussa. Hylätty niitty parkkipaikan reunalla ennen mustaa kuusikkoa unohdettu niitty joutomaa. Peircen merkkiteoria. Harmaalle sepelille vierekkäin samaan suuntaan asetetut kiskot poikkeavat äkisti sivulle. Ruskeat mustat pellot keltaiset ojat. Jos käsite keksitään yhden asian selittämiseen on vasta nimetty yksi asia niin kuin ihmiselle annetaan nimi. Silloin ei saavuteta vielä uutta tietoa. Vihervarpusten parvi ryntää vasemmalle kovassa kiireessä märkien koivunoksien yllä."

Kari Rummukaisen kollaaširomaani kierrättää Suomi-mytologiaa, -historiaa ja -triviaa, Zachris Topeliuksesta ponnistaen ja varsinkaan Väinö Tanneria unohtamatta, proosaa ja lyyrisiä sävyjä risteyttäen. Lukija saa tietää paljon -– mutta joutuu myös kysymään, mitä sittenkään voi tietää, tai edes kysyä.

FL Kari Rummukainen on punk- ja pienlehtikuvioissa aloittanut kirjoittaja. Hän tutkii avant gardea ja kollaašia ja opettaa kirjallisuutta Työväen Akatemiassa. Hänen lisensiaattityönsä Hilljainen kirjallisuus (1999) käsittelee Kari Aronpuron teosta Aperitiff. Avoin kaupunki (1965/2016).

"Lukija voi kuvitella lukevansa oudonoloista matkapäiväkirjaa, johon on kirjattu satunnaisia katkelmia keskusteluista, muistiinpanoja, joissa esiintyvät matkan varrella nähdyt mainoskyltit, ehkäpä autoradiosta tai Finnhits-kasetilta kuullut iskelmät: 'Joutomaa kuvattu 17. heinäkuuta Hollola. Inva-arpa. Inva-arpa. Sutari Tsin Tsin Tsingiskaan kaikkien naapurikansojen alistaja sapelia käytty hohohoo esimerkin näytti hahahahaa.'

Tämä nyrjähtäneen kielen ensyklopedia tarjoaa surrealistisia verrantoja ja aforisminomaisia paradokseja, mutta riemukkaiden oivallusten irrottaminen kontekstistaan ei tee oikeutta kokonaisuudelle. Kuten romantikkojan ihanneteoksessa, joka progressiivisena ja potensoiden yhdistää toisiinsa lajit kuten lyriikan ja proosan, Joutomaassa fragmenttien osana on olla osana fragmenttia: osana kokonaisuutta, joka ei ole kokonainen."

Pajari Räsänen, Nuori voima