Volter Kilpi, PITÄJÄN PIENEMPIÄ (1934/2017)

Volter Kilven (1874-–1939) taiteilijantyö latvistui vasta uran ja elämän lopulla. Pitäjän pienempiä (1934) on romaanien Alastalon salissa (1933) ja Kirkolle (1937) välissä ilmestynyt novellikokoelma, joka yhdessä niiden kanssa muodostaa ihaillun Saaristosarjan.

Näköispainokseen on loppusanat laatinut kirjailija-teatteriohjaaja Juha Hurme. Hän teroittaa Kilven ”kepeänkirpeää” otetta tässä kuvauksessa todellisuuspohjaisen mutta sepitetyn ”1860-luvun Kustavin prekariaatista”. Se sallii tunnelmoinnin, pohdinnan, hervottoman huumorin ja armottoman mustanpuhuvuuden.

”Riikkan oli käsi taas turvaksensa hakenut äitivainajan malmisen ristin kärjen – senkin oli Kustaa ostanut Ruotsissa ja tuonut laivassa kotiin, että Riikkan äitivainajan haudalla olisi risti, joka ei lahoo, – mitäs heillä, lapsettomilla ihmisillä, sillä väliä, oli Kustaa selitellyt, kun Riikka oli haikaillut, että hänen tähtensä semmoisia kalleuksia hankitaan, jommoiseen eivät talollisetkaan kaikki raskitse rahojansa käyttää.”