Leena Kellosalo, HEVOSENPÄÄSUMUSSA (2018)

Leena Kellosalo on FM, näyttelijä, arvostelija ja kirjailija. ”Verbaalista taidokkuutta” ja ”ekspressionistista runsautta”, kehui Liisa Enwald hänen esikoisteostaan Leonardo sai siivet (ntamo, 2015): ”Kulttuurirunoudella on mytologiset ulokkeet.”

Hevosenpääsumussa kaiuttaa ylisukupolvista kokemusta sekä yksilön eristymisen ja toisiin sulautumisen vuorottelua. Sen maisemissa on paikallista tiheyttä ja universaalia laveutta. Hevosenpääsumussa ei kaihda hellyyttä, kipeyttä eikä komeuttakaan. Se on varma askel debyytin tuolle ja tälle puolen.

Kokoelma toi Leena Kellosalolle Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

”[...]
Lastaan isoisän tyhjät pullot
tummanruskeaan matkalaukkuun kohti Nokian Alkoa ja panttirahoja
koko matkan tasapainoilen kuoppaisella tiellä
pyörän jopparilla tyhjät pullot laulavat helluntaiaattoa
Brandya, Koskenkorvaa, Finlandia Vodkaa
melkein pakahdun vuorenrinteen jättiläistuomen tuoksuun
Myllypuron pauhuun
romanien majapaikan kohdalla horjahdan
laukku irtoaa ja liukuu Vihnuksen rotkoon
vain paksu Wirkkalan vodkapullo
(muotoilun ja kestävyyden helmi)
säilyy ehjänä
minä nousen mustalaisleirin kanssa taivaaseen
Matkalaukku lentää
kuin raakku kuoret levällään
ja Vihnusjärvi levittäytyy laskoksistaan

sirpaleiden kajo etääntyy
järvi jää taivaan silmään”

"Upea, upea teos."
Leena Lumi kirjablogissaan 4/iii/18.

"Hevosenpääsumussa on raikas lukuelämys. Kolmen sukupolven elämää näyttäytyy siinä runoilijan eläytyvän mielikuvituksen tuokiokuvina. Merkityksellisiksi tihentyneet kokemukset [Leena Kellosalo] tulkitsee hereästi ja vapautuneesti, vahvan kuvallisena runokerrontana."
Kirjailija Eila Kostamo "Kirjallisuuden ystävät" -Facebook-ryhmässä 17/iii/18.

"Eloisasti virtaavia runoja."
Anna-Leena Ekroos, Vaasan Ikkuna 17/iv/18

"[A]vartuu lähes joka säesiirtymässään myyttisiin, visionäärisiin ja kosmisiin ulottuvuuksiin. […] [T]ekijänsä toinen runokokoelma on pakahduttavan runsas, kielellisestikin yllättävä ja jopa avantgardistinen, silti modernismin perinteestä rikkaasti ammentava teos. […] Kuvat yhdistävät pientä universaaliin, silloittavat mikro- ja makrokosmosta, työntävät syrjään maailman rajoja. […] Syvimmältään on kyse elämän ja kuoleman keskustelusta […] realismi kohtaa surrealismin, yksilön elämäntarina suvun ja koko maan historian, mennyt tulevan [.]”
Liisa Enwald, Elämäntarina 2/18

"Kokoelman tummimmat ja pimeimmätkin sävyt ovat merkillisen hohtavia. Kuin runojen kokemismaailmassa suru ja kuolemakin verhoutuisivat tähtipölyyn."
Anne Puumala, Pohjalainen 21/vi/18 & Ilkka 29/vi/18

"[U]usi kokoelma on kirjallisesti huima hyppäys eteenpäin. [Se] avautuu minäkeskeisyydestä kolmen sukupolven tarinaksi ja muodostaa draaman tiukan kaaren. Runojen kielikuvat ovat täsmällisiä, mutta käyttävät silti niitä lyriikan vahvuuksia, joihin suora proosa ei yllä. Runoissa ihmisten arki ja elämää isommat asiat lomittuvat ja kasvavat myyttisiin mittoihin. […] Kellosalo onnistuu raikkaasti […] Teksti on jatkuvassa liikkeessä […]"
Juha Siro blogissaan Mitä tapahtuu todella? 28/vi/18

"Runoilijan henkilöhahmot, kolmen sukupolven edustajat, ovat hyvin uskottavia absurdeissa elämänvaiheissaan. Huumoria on kokoelmassa paljon [...]. [...] Runoilija on lukenut ja oppinut nainen, mutta arkipäivän ilmiöt eivät silti ole vieraita hänelle, 50-luvun Metrotytöt, Maximin viininpunaiset tuolit tai nykypäivän venepakolaisuus ja Intercity. Mikä aineiston, kielen ja viitteiden rikkaus!
[...] Arjen realismi ja runoilijan fantasiamaailma risteytyvät [...]. Säkeet ovat tiiviitä ja metaforat tuoreita. Niiden rikkauteen yltää harva kirjailija."
Marja Haapio, Kiiltomato 18/ix/18

"Tähtien tasoa –- rupista arkea.
Leena Kellosalon kokoelmassa muistot ja näyt, mennyt ja tuleva sekoittuvat kolmen sukupolven läpileikkauksena. Kaiken taustalla säteilee ihmiselon kosminen mittakaava, tarkastelijasta riippuen joko lähtö- tai päätepisteenä. Teoksessa mittakaavan vaihtelu on omaperäistä ja osuvaa. Tähtikuviot, myytit ja runsaat kulttuuriset viittaukset sekoittuvat onnistuneesti henkilökohtaisempaan ainekseen. Tästä rakentuu kokoelman kantava rytmi ja lukijalle avautuu lavea maisema."
Tampereen kaupunki kirjallisuuspalkintoperusteluissaan 24/iv/19