Hannimari Heino, SYKLEJÄ. HERBAARIO (2018)

Hannimari Heino debytoi runoilijana teoksella punaisia vesikasveja lammen pinnalla mutta järistys tapahtui meren pohjassa (ntamo, Helsinki 2009). ”Runot onnistuvat luomaan vahvan, aistillisen virran”, totesi Helsingin Sanomat toisesta kokoelmasta alkaa meri (ntamo, Helsinki 2013) vertaamalla jälkeä Björlingiin ja muuhun suomenruotsalaiseen nykylyriikkaan.

Porvoolainen tunnetaan myös arvostettuna kääntäjänä. Hän on suomentanut muiden muassa Eva-Stina Byggmästaria, Gianni Celatia, Claudio Magrisia ja Giuseppe Ungarettia.

Heino on tehnyt myös lukuisia poikkitaiteellisia teoksia. Näihin hankkeisiin kuuluvat kasvien elämästä ammentavat runoinstallaatiot, joita on nähty kaupunkien puutarhoissa niin Suomessa kuin ulkomailla. Kasvukierron ympärille punoutuu myös hänen käymänsä kirjeenvaihto Kristiina Wallinin kanssa yhteisteoksessa Puutarhakirjeitä (Atena 2018), jonka Helsingin Sanomat poimi kirjavinkiksi 18/iii/18.

Syklejä. Herbaario on Heinon kolmas runokirja. Hänen tekoaan on myös käännös nobelistilyyrikko Eugenio Montalen (1896--1981) valituista teksteistä (Kustannusliike Parkko 2018). Kesällä 2019 hän voitti tällä työllään arvostetun Flaiano di Italianistica -palkinnon.

"[...]
pitkin mitä pitkin kenen
askelmerkkejä  vanoja  onhan
melkein kaikki tässä  olkapäissä polvissa
taivekohdissa  suuntaansa seuraavat
mineraalit  kiteiden lohkopinta ja murtumisen
mahdollisuus  tässä  juuri tässä kosket
neulasia varpuja  vanhoja jonoja
rinteitä rutistavia  nukkaposkisia
rukouksia  pohjassa  lentäviä
siruja  minne ne kertyvät  mille suistolle
[...]"

"[K]uljetaan voimakkaan aistillisessa maailmassa [...] iholta siementen ja juurakoiden sekaan [...]
Ensimmäisellä lukukerralla koin kokoelman hyvin aistiseksi, eroottiseksi. Toisella kerralla jäin sanoihin, kasvien osiin [...] Kolmannen lukukerran jälkeen palaan jälleen taidokkaasti piirrettyyn (Ylva Holländer) kanteen, [...] etsin ihmistä  kasvien seasta. [...]
[K]okoelman muoto ja rakenne on tarkoin mietitty [...] ja tekstissä on ilmaa. [...] Siihen heittäytyvä palkitaan."
Ulla Ora, Uusimaa 27/iii/18

"[R]unokirja hahmottuu tilallisesti, ristikkäisten tapahtumien alueena. Heino hyödyntää taitavasti koko sivun leveyttä säkeiden sijoittelussa eikä sido tekstin lankoja tiukasti yhteen. Pisteitä tai muita katkoksia hänen runous­oppinsa ei tunne, välimerkin virkaa toimittaa lähinnä utelias kysymysmerkki.
[...] Teos jatkaa samaa prosessirunouden linjaa kuin edellinen Alkaa meri, mutta kokonaisuus on aiempaa onnistuneempi. Kasvioksi nimetty kirja leikkii ajatuksella sivujen väliin kuivatuista pergamentinohuista kasveista ja niiden linnéläisestä luokittelusta, mutta kasvit kieltäytyvät roolistaan tarkassa järjestelmässä ja heräävät eloon.
Lukija voi kierrellä Heinon teoksessa kuin installaatiossa, ilman valmiita askelmerkkejä. Aukeaa laajoja panoraamoja ja ikkunoita evoluutiohistoriaan [...].
Fonttien vaihtelulla ja asettelulla luodaan tilan tuntua, valkoisen paperin taidetta.
[...]
Heino tunnetaan italialaisen runouden osaavana suomentajana, mutta omissa runoissaan hän tuntuu ammentavan enimmäkseen lähempää kotia, aistillisesti ujommasta skandinaavisesta traditiosta.
[..]
Omaa on erityinen keveys: tulee tunne, että Heino ei väitä mitään tai työnnä itseään framille vaan miltei huomaamatta osallistuu havaitsemiinsa tapahtumiin."
Vesa Rantama, Helsingin Sanomat 21/iv/18

"[S]ilkkaa katoavaisuuden kauneutta."
Maaria Ylikangas, Nuori Voima 2/18

"Siemenkodat rapisevat, lämpö vuotaa. Ihminenkin rakoilee, ja valo pääsee esiin. Hannimari Heinon Syklejä. Herbaario on täydellinen loppukesän rauhoittumiskirja. Runot sulautuvat luonnon kiertokulkuun. Niiden hitaudessa tapahtuu paljon. Itää ja varisee, kuihtuu ja säilyy, juurakot liikkuvat. Näitä runoja lukiessa muistaa mitä hengittäminen on."
Virpi Alanen, Suomen Kuvalehti 34/18.